JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Sosiaalinen media on 2000-luvun alun näkyvimpiä digitalisaation ilmenemismuotoja. Sitä ei kuitenkaan ole tarkasteltu aiemmin kirjallisuustieteelliseltä kannalta suomalaisen fiktion elementtinä. Tässä kirjallisuuden sivuaineen tutkielmassa selvitetään, miten sosiaalinen media ja siihen liittyvä elämäjulkaiseminen näkyvät suomalaisessa 2000-luvun alun proosassa. Aihetta lähestytään digitalisaation ja sosiaalisen median historiaa sekä kirjallisuustieteellistä lähestymistapaa esittelemällä. Kontekstualisoiminen tapahtuu aiheeseen liittyvän kaunokirjallisuusotoksen avulla.

Kaunokirjallisuuskatsauksesta edetään tarkempaan yksittäisen kokonaisteoksen erittelyyn elämäjulkaisemisteemaa silmällä pitäen. Tähän tarkoitukseen tutkielman varsinainen kohdeteos Anna-Kaari Hakkaraisen jälkirealistinen romaani Kristallipalatsi (2016) soveltuu hyvin, sillä se tarkastelee elämäjulkaisijuutta fiktion keinoin historiallisesta, (näennäis)tieteellisestä ja elämäjulkaisijayksilön osaan eläytyvästä näkökulmasta. Muun muassa moninaiset näkökulmat ja heterogeeninen henkilöasetelma edesauttavat näiden ilmiöiden tematisoitumista. Teoksen päähenkilö on koukussa tykkäyksiin ja hänen hyödyntämänsä digitaalisen diskurssin taustalla vaikuttaa kaupallinen ideologia.

Tutkielman sisältämä kaunokirjallisuuskatsaus viittaa siihen, että proosan keinot imitoida digitaalisia multimodaalisia esikuviaan ovat moninaiset: kuvan, typografian, kielen ja huumorin keinoja käytetään. Katsaukseen valikoituneiden proosateosten sisältämät sosiaalisen median representaatiot ovat varsin kriittisiä. Ne sisältävät digitaalisen kulttuurin negatiivisten lieveilmiöiden kuvausta kuten kaunokirjallisuuden konfliktilähtöiseen luonteeseen usein sopiikin. Katsauksessa korostuu, että sosiaalisen median tekstit sisältävät mm. vihapuhetta, someraivoa, nais- ja muukalaisvihamielisiä kannanottoja. Kyberuhkien ja virtuaalisten identiteettien seassa operoiminen ei sekään ole sosiaalisen median käyttäjille ongelmatonta. Näin kaunokirjallisuus asettuu oppositioon suhteessa somemyönteiseen yhteiskunnalliseen retoriikkaan.

Kristallipalatsin narratologinen erittely ja subtekstianalyysi paljastavat, että kirjailija Hakkaraisen luoma kaunokirjallinen kuvaus elämäjulkaisijasta on monitasoinen ja aktivoi lukijassa historiallisen tietämyksen, tieteen, humanistisen sivistyksen, kulutuskriittisyyden ja empatian näkökulmia — kaikkia niitä asioita, joita ”totuuden jälkeisestä” ajasta sanotaan puuttuvan.

Abstract

Social media is one of the most prominent forms of digitization in the early twenty-first century. However, it has not been previously studied as an element in Finnish fiction from the perspective of literary studies. In this literary studies thesis I investigate how social media and related life-publishing are visible in early twenty-first century Finnish prose. The subject is approached through an examination of the history of digitization and the history of social media as well as literary studies methods. The thesis is contextualized using samples of fiction.

The thesis begins with a literary review followed by a more detailed breakdown of a novel focusing on the theme of life-publishing. For this purpose, I have selected Anna-Kaari Hakkarainen’s postrealist novel Kristallipalatsi (2016) which examines life-publishing through historical and pseudo-scientific perspectives, as well as through the eyes of a life-publishing individual. The novel brings to view the ideologies and addictiveness of contemporary discourses reflected by texts in the social media. Among other things, its diverse perspectives and its heterogeneous character setting favor the thematization of these phenomena. The main character of the novel is addicted to likes and a market ideology works behind the digital discourse used by the protagonist.

The literary fiction review included in this thesis demonstrates that the methods of prose for imitating its digital multimodal models are manifold: the means of image, typography, language, and humor are all used. The representations of social media found within the prose works included in the review are identifiably critical. This includes the description of the negative byproducts of digital culture which suits the conflict-based nature of fiction. The review emphasizes that social media texts contain, for example, hate speech, social media rage, misogyny, and xenophobia. In addition, operating amongst cyber threats and virtual identities is far from unproblematic for the users of social media. In this way, fiction takes a critical stance toward the social media positive rhetoric of our society.

The narratological and subtext analyses of Kristallipalatsi reveal a multifaceted literary representation of a life-publisher. At the same time, it activates in the reader historical, scientific, humanistic, consumer critical, and empathic perspectives — all outlooks thought to have disappeared from the post-truth era.