JultikaUniversity of Oulu repository

Follikulaarinen lymfooma on toiseksi yleisin Non-Hodgkin lymfoomista ja viime vuosikymmenien aikana esiintyvyys on lisääntynyt. Tauti on lähtöisin itukeskuksien B-soluista ja sen luonteesta johtuen ennuste vaihtelee huomattavasti yksilöiden välillä. Vasta-aine rituksimabin käyttö kemoterapian kanssa on parantanut hoidon tuloksia. Sädehoidolla voidaan hoitaa paikallinen tauti, mutta laajalle levinnyttä tautia pidetään parantumattomana. Taudilla on ominaisuus uusiutua useasti. Tauti luokitellaan histologisesti kolmeen gradukseen, joista gradus 3 jaetaan vielä kahteen alaluokkaan, A ja B ja hoito vaihtelee sen mukaan. Diagnoosihetkellä esiintyy B-oireita osalla potilaista. Ennustetta voidaan arvioida useilla menetelmillä, joista tärkeimmät ovat Ann Arborin luokitus ja FLIPI-pisteytys. Levinneisyys määritetään Ann Arborin luokituksella. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää sekundaarimalignoomien esiintyvyyttä rituksimabihoidetuilla follikulaarista lymfoomaa sairastavilla potilailla. Tutkimukseen otettiin mukaan 108 potilasta, joilla oli diagnosoitu follikulaarinen lymfooma. Potilasaineisto sisältää vuodesta 2000 lähtien vuoden 2018 kesäkuun alkupuolelle asti hoitoa saaneet Turun yliopistollisessa keskussairaalassa. Potilaista kerättiin tietoja diagnooseista ja hoidoista. Sekundaarimalignoomia ilmaantui 14 (13,0 %) potilaalle ja elossaoloajan mediaani oli 12,0 vuotta. Sekundaarimalignoomien ilmaantuessa diagnoosipäivästä lähtien laskettuna elossaoloajan mediaani oli 14,1 vuotta ja taudista vapaanajan mediaani oli 3,0 vuotta. Toisen syövän kumulatiivinen ilmaantuvuus oli 5 vuotta hoitamisen aloittamisesta 12,1 % ja 10 vuoden kohdalla 24,5 %.