University of Oulu

Kajaanilaisten lukiolaisnuorten suhtautuminen suomen murteisiin

Saved in:
Author: Kyyrönen, Veera1
Organizations: 1University of Oulu, Faculty of Humanities, Finnish Language
Format: ebook
Version: published version
Access: open
Online Access: PDF Full Text (PDF, )
Persistent link: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201811293146
Language: Finnish
Published: Oulu : V. Kyyrönen, 2018
Publish Date: 2018-12-11
Thesis type: Master's thesis
Tutor: Kunnas, Niina
Reviewer: Kunnas, Niina
Saviniemi, Maija
Description:
Pro gradu -tutkielmassani olen tutkinut kajaanilaisten lukiolaisnuorten suhtautumista suomen murteisiin. Tutkimukseni pääpaino on ollut kajaanilaisten lukiolaisnuorten Kainuun murteisiin ja Kainuun murteiden naapurimurteisiin liittyvissä murrekäsityksissä ja -asenteissa. Tutkimukseni kuuluu maallikoiden kielikäsityksiä tutkivaan kansanlingvistiikkaan (folk linguistics), tarkemmin sen maallikoiden murrekäsityksiä tutkivaan haaraan, kansandialektologiaan tai havaintodialektologiaan (perceptual dialectology). Koska tutkin murrekäsitysten lisäksi myös murreasenteita, tutkimukseni kuuluu osittain myös kieliasennetutkimuksen (language attitude studies) alaan. Aineistonkeruumenetelmänä käytin kyselylomakkeen ja kuuntelutestin yhdistelmää. Informantteinani olivat 60 16–19-vuotiasta lukiolaista Kajaanin lukiosta. Kuuntelutestissä kajaanilaiset lukiolaisnuoret saivat tunnistaa ja luonnehtia murrenäytteitä sekä Kainuusta että myös Kainuun murteiden naapurimurteista. Tutkimukseeni murrenäytteiksi päätyivät lopulta Kuhmon, Tervolan, Oulun, Pielaveden ja Vuolijoen murrenäytteet. Kyselylomakkeessa käytin avoimia kysymyksiä, vaihtoehtokysymyksiä ja asteikkotehtäviä. Analyysimenetelmäni on ollut teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tutkielmassani en siis testannut mitään valmista teoriaa, vaan vertasin aineistostani saamiani tuloksia sopiviin aiempiin tutkimuksiin. Informanttieni mukaan muualla Kainuussa puhutaan leimallisemmin kuin Kajaanissa. Kuhmo, Hyrynsalmi, Sotkamo ja Suomussalmi mainittiin esimerkkeinä kunnista, joissa puhutaan leimallista Kainuun murretta. Informanttieni mukaan vanhemmat ihmiset puhuvat leimallisemmin kuin nuoret. Nuorten raportoitiin ottavan vaikutteita omaan puhekieleensä Internetistä, sosiaalisesta mediasta, ”Helsingin slangista”, muista aluemurteista sekä myös muista kielistä, kuten englannista. Enemmistö informanteistani raportoi puhuvansa ”murresävytteistä puhekieltä”. Informanttini myös raportoivat muuttavansa puhetapaansa vähemmän leimalliseksi puheseuran sekä tilanteen virallisuuden mukaan. Leimallisella Kainuun murteella kirjoitettuja ilmaisuja informanttini tunnistivat vaihtelevasti. Ilmausten tunnistaminen vaihteli 8,3 prosentista 98,3 prosenttiin. Informanteilleni helpoin tunnistettava ilmaus oli sana oamu ’aamu’ ja vaikein tunnistettava ilmaus sana öykästä ’laulaa/karjaista isosti’. Kajaanilaiseen puhetapaan informanttini yhdistivät yleisgeminaation, svaavokaalin, diftongien reduktion ja erikoisgeminaation. Kainuulaiseen puhetapaan informanttini yhdistivät yleisgeminaation. Kajaanilaista puhetta kuvailtiin normaaliksi, selkeäksi, selväksi ja ymmärrettäväksi. Kainuulaista puhetta kuvailtiin harkitsevaksi, melko samanlaiseksi kuin Kajaanissa, normaaliksi, selkeäksi, selväksi ja ymmärrettäväksi. Mielikäisen ja Palanderin (2014b: 82) mukaan se onkin luonnollista, että omaa murretta pidetään muihin murteisiin verrattuna selkeänä, selvänä ja ymmärrettävänä. Osgoodin skaalalla Kainuun murretta arvioitiin enemmän lämpimäksi kuin kylmäksi, enemmän kauniiksi kuin rumaksi, enemmän ymmärrettäväksi kuin vaikeaselkoiseksi, enemmän tutuksi kuin vieraaksi, enemmän hitaaksi kuin nopeaksi, enemmän juntiksi kuin leuhkaksi ja enemmän hyväntuuliseksi kuin totiseksi. Informanttini tunnistivat murrenäytteitä kuuntelutestissä melko huonosti. Murteet tunnistettiin 11,7–50-prosenttisesti. Parhaiten informanttini tunnistivat Pielaveden murteen ”Savon murteeksi” eli pohjoissavolaiseksi murteeksi. Huonoiten informanttini tunnistivat Vuolijoen murteen. Kuuntelutestin Osgoodin skaalan vastausten perusteella informanttini arvioivat murrenäytteistä hitaimmaksi, junteimmaksi, kylmimmäksi, rumimmaksi ja vaikeaselkoisimmaksi Pielaveden murteen, hyväntuulisimmaksi, kauneimmaksi, leuhkimmaksi, lämpimimmäksi ja nopeimmaksi Oulun murteen, totisimmaksi ja tutuimmaksi Kuhmon murteen ja vieraimmaksi Vuolijoen murteen. Kuuntelutestin murrenäytteistä Oulun murre ja Kuhmon murre arvioitiin ymmärrettävimmiksi. Informanttini arvioivat Kainuun murteen suomen kauneimmaksi murteeksi. Suomen rumimmaksi murteeksi informanttini arvioivat Helsingin seudun puhekielen. Kuten aikaisemmissakin tutkimuksissa (Palander 2011: 134; Preston 1989: 82; Giles & Niedzielski 1998: 87–88) on havaittu, arviot varieteettien esteettisyydestä vaikuttavat kytkeytyvän paljolti siihen, miten ymmärrettävänä ja tuttuna murteita pidetään. Vaikka kaikki van Bezooijenin (2002: 14–15) kuullun kielen arvioinnin hypoteesit vaikuttaisivat ainakin joissain määrin toteutuvan aineistoni kohdalla, tuttuushypoteesi (familiarity driven hypothesis), ymmärrettävyyshypoteesi (intelligibility hypothesis) ja kontekstihypoteesi (context driven hypothesis) toteutuvat kaikkein selkeimmin informanttieni arvioissa suomen kauneimmasta ja rumimmasta murteesta. Huolimatta siitä, että joitakin murteita pidetään rumempina ja joitakin kauniimpina kuin toisia, Likertin asteikon vastausten perusteella informanttini kuitenkin suhtautuvat murteisiin yleisesti pääosin positiivisesti ja pitävät murteita säilyttämisen arvoisina. Kajaanilaisten, ja ylipäätään kainuulaisten, maallikoiden murrekäsityksiä ja -asenteita ei ole kovin paljon tutkittu, joten sen vuoksi tutkielmani tuo varmasti uutta tietoa suomalaiseen kansandialektologiaan ja murreasennetutkimukseen. Toivottavasti tutkielmani innostaisi tutkimaan enemmänkin kainuulaisten kielikäsityksiä ja -asenteita.
see all

Subjects:
Copyright information: © Veera Kyyrönen, 2018. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for your own personal use. Commercial use is prohibited.