JultikaUniversity of Oulu repository

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kehittymistäni kitaransoiton opettajana lukuvuosien 2014–2015 ja 2015–2016 aikana, jolloin opetin neljää nuorta instrumenttiopiskelijaa. Koska tutkimuksessa tutkitaan tutkijan omaa kehittymistä, valikoitui tutkimuksen metodiksi autoetnografia. Olennaista autoetnografisessa tutkimuksessa on tutkijan reflektiivisyys ja aineiston henkilökohtaisesta luonteesta johtuen kriittisyys ja analyyttisyys. Aineistona tutkimuksessa käytin opetuksesta pitämääni reflektoivaa päiväkirjaa, jolla dokumentoin läpikäymiäni ajatusprosesseja ja niiden kautta mahdollisesti syntyviä muutoksia omassa toiminnassani. Aineisto on analysoitu sisällön analyysin keinoin. Tekstistä on etsitty merkityksellisiä asioita ja niistä on muodostettu kaksi yläkategoriaa: Oppilaan innostaminen ja motivointi sekä Opettajan oma opetussuunnitelma ja opettajuus. Näistä ensin mainitulle muodostin neljä alakategoriaa: tiukkuus, leikillisyys ja huumorin käyttö; kehuminen ja liika kehuminen; keskittymisen ylläpito ja neljäntenä kategoriana oheistoiminnalla motivointi. Jälkimmäisen yläkategorian alle tulivat: etukäteissuunnitelmat ja OPS; epäselvä ohjeistus; etenemisen vauhti ja toistot. Analyysi osoitti, että opettajan tulee pyrkiä saamaan oppilas aktiiviseksi mukaan oppimisprosessinsa suunnitteluun ja toteutukseen. Oppilaan motivaatio ja sitoutuminen oppimiseen kasvaa, kun hänellä on mahdollisuus vaikuttaa mitä ja miten hän opiskelee. Tutkimuksessa tuli myös esille se, että opetuksen tulee mukautua oppilaan iän, persoonan ja taitotason mukaiseksi. Opettajalla on myös hyvä mahdollisuus syventää oppilaan musiikkisuhdetta, tarjoamalla tälle monipuolisia virikkeitä ja vastattava muutenkin tämän tiedon janoon. Elinikäisen soittoharrastuksen synnyttämiseksi musiikkisuhteen kehittyminen on tärkeää. Tutkimus osoitti, että kategoriat Oppilaan innostaminen ja motivointi ja Opettajan oma opetussuunnitelma ja opettajuus limittyvät toisiinsa. Onnistunut opetus osoittautui kahden yläkategorian toimivaksi yhteistyöksi. Tutkimus osoitti myös, että autoetnografinen metodi voi auttaa opettajaa tarkastelemaan toimintaansa analyyttisesti ja kehittämään näin omaa ammattitaitoaan.