JultikaUniversity of Oulu repository

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee ADHD-oireisen oppilaan tukemista musiikin tunnilla sisältäen myös tuntien valmistelun. ADHD on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, jonka ydinoireita ovat tarkkaavuuden ongelmat, impulsiivisuus ja ylivilkkaus. Sitä esiintyy noin viidellä prosentilla ihmisistä. Tämän lisäksi on paljon ADHD-oireisia, joita ei ole diagnosoitu. Yleisyyden lisäksi myös inkluusion vaikutus näkyy musiikinopettajien työssä, ja jokainen musiikinopettaja joutuu miettimään keinoja tukeakseen ADHD:n tavoin oireilevia oppilaitaan. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka aineisto tuotettiin sähköpostikyselyn avulla. Tutkimukseen osallistui kuusi (6) uransa eri vaiheissa olevaa musiikinopettajaa, jotka työskentelevät eri kouluissa, osittain eri puolilla Suomea. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Mitä opetuskäytäntöihin, opetuksen puitteisiin ja pedagogiikkaan liittyviä keinoja musiikinopettajat käyttävät ADHD-oireisen oppilaan tukemiseen musiikin tunnilla? ja 2. Millä tavalla musiikkia opetettaessa pystytään edistämään ADHD-oireisen oppilaan oman toiminnanohjauksen kehittymistä? sekä 3. Mitä ADHD-oireiden tuomia vahvuuksia opettajat näkevät oppilaissa, ja miten niitä hyödynnetään musiikin tunneilla? Aineisto analysoitiin sisällönanalyysiä käyttäen. Tulosten mukaan ADHD-oireista oppilasta voidaan tukea ennakoinnilla, kuten selkeillä ohjeilla ja struktuurilla. Työskentelyä tulee tauottaa ja pilkkoa, ja palautteen tulee olla välitöntä. On tärkeää, että erityisesti ADHD-oireiselle oppilaalle annetaan positiivista palautetta. He hyötyvät myös opetuksen toiminnallisuudesta, kuten musiikkiliikunnasta, mutta oppituntien tulee olla sisällöltään vaihtelevia. Toiminnanohjauksen kehittymistä auttaa, kun oppilas tekee valvotusti itsearviointia oppimisprosessistaan. Tässä kannattaa tehdä yhteistyötä muiden aineiden opettajien kanssa. ADHD-oireiset oppilaat ovat tulosten mukaan energisiä ja rohkeita kokeilemaan uusia tehtäviä. Heillä on usein jokin erityinen osaamisalue, jota kannattaa hyödyntää opetuksessa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että musiikinopettajilla on nykypäivän tarpeisiin nähden hyvin vähän erityiskasvatuksen koulutusta. Musiikinopettajat myös kokevat, että koulunkäynnin ohjaajille olisi tarvetta opetuksen sujuvoittamiseksi. Toivon, että tuloksista olisi hyötyä musiikinopettajille, joilla on ADHD-oireisia oppilaita, ja että tulokset herättäisivät keskustelua inkluusiota seuranneesta lisäkoulutus- ja resurssitarpeesta.