JultikaUniversity of Oulu repository

Tutkimukseni käsittelee Johan Ludvig Runebergin kirjoittamaa runokokoelmaa Vänrikki Stoolin tarinat propagandan näkökulmasta. Kahdesta runosarjasta koostuva teos keskittyy Suomen sotaan, joka käytiin 1808–1809. Nostan tekstistä esille esimerkkejä, joita tutkin propagandistisina tuotteina. Lähestyn teosta diskurssianalyysillä, jolloin runoilijan kielenkäyttö on mahdollista suunnata ympäröivään yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Tämä metodi avaa viestittäjän ominaisuuksia sekä yhteiskunnassa vallalla olevia valtasuhteita. Metodioppaana käytän ARJA JOKISEN, KIRSI JUHILAN JA EERO SUONISEN teosta Diskurssianalyysin aakkoset. Tutkimukseni esittää Runebergin propagandistina, joka tietoisesti alkoi luoda ajatusmallia Suomesta ja suomalaisuudesta. Propagandan keinoilla luodun ajatusmallin tarkoituksena oli synnyttää suomalainen identiteetti ja sytyttää lukijoissa kansallistunteen palo. Samalla Runeberg otti runoillaan kantaa poliittisiin kysymyksiin, jotka olivat vallalla Suomen suuriruhtinaskunnassa runosarjojen kirjoitushetkillä. Propagandan osalta tutkimuskirjallisuuteni koostuu JAMES A.C. BROWNIN kirjasta Techniques of Persuasion (1963), PHILIP M. TAYLORIN teoksesta Munitions of the mind, A history of propaganda from the ancient world to the present day (2003) ja GARTH S. JOWETTIN ja VICTORIA O’DONNELLIN tutkimuksesta Propaganda and persuasion (2015). Käytän Jowettin ja O’donnelin määritelmiä propagandasta. Tällöin suunnitelmallisuus ja tietoisuus propagandan tekemisestä nousevat merkittävään rooliin. Tutkimuskysymykseni olen kohdistanut seuraavasti: Mitä tyypillisiä propagandan piirteitä Vänrikki Stoolin tarinat sisältää? Mitä propagandan eri keinoja Runeberg käytti? Mitä tavoitteita tällä propagandalla oli? Tarinat sisältää propagandateksteille ominaisia piirteitä. Nämä piirteet voidaan jakaa kolmeen eri ryhmään. 1. Viittaustasojen harmonisointi, 2. motivoiva logiikka ja 3. identifikaatioiden polarisointi luovat vankan pohjan, jonka päälle runoilija rakentaa propagandistisen kokonaisuuden Suomen sodasta. Runebergin lyriikka Suomen sodasta on muunneltua totuutta. Propagandan eri keinoja käyttäen, runoilija ohjaa lukijaansa haluttuun suuntaan. Muun muassa symboliikka, välikäsien käyttö, toisto, mallien luominen, informaation valinta, yleistäminen, nimittely ja ennen kaikkea asioiden henkilöityminen ovat kaikki läsnä Vänrikki Stoolin tarinoissa. Asioiden henkilöityminen korostuu etenkin tarinoiden naishahmojen kuvauksissa. Niistä on löydettävissä runoilijan ajatuksia Suomen valtiollisesta kehityksestä ja suuriruhtinaskunnassa vallalla olleista valtasuhteista. Runeberg loi miessuomalaisuuden lisäksi naissuomalaisuutta. Naishahmot asetetaan teoksessa eri subjektipositioihin, jotka kehittyvät runojen saatossa uhripositiosta aina sankaripositioon asti. Suomalaisen naisen esikuvaksi muodostui vahva, isänmaallinen ja aktiivinen naishahmo. Runebergin teos sisältää teemoiltaan itsenäisiä osia, jotka toisiinsa liittyen muodostavat toimivan propagandistisen kokonaisuuden. Runeberg loi Suomelle oman fyysisen tilan luontokuvauksillaan ja pyrki yhdistämään kansaa sukupuolesta, iästä, varallisuudesta ja äidinkielestä riippumatta. Runeberg esittäytyi korkean sivistystasonsa vuoksi kansan silmissä asiantuntijana, jonka väittämiin oli uskominen. Runoilija ohjasi lukijoitansa haluamaansa suuntaan, jonka päätepisteenä oli lopulta kansallinen herääminen.