JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Multippeli myelooma on syöpäsairaus, jossa monoklonaalinen plasmasoluklooni erittää luuytimestä monoklonaalista paraproteiinia vereen, virtsaan tai molempiin. Sen ikävakioitu ilmaantuvuus on Suomessa (vuosi 2014) 6.8/100 000 ja maailman väestössä 2.9/100 000. Taudinkulku voi vaihdella hyvin rauhallisesta ja oireettomasta erittäin aggressiiviseen. Tavallisin oire on luustokipu. Tämä on usein seurausta selkänikaman kompressiomurtumasta. Diagnoosivaiheessa myeloomapotilasta noin 60%:lla todetaan taudin luustotautia selkärangassa. Noin 30%:ssa tapauksista myelooman selkärankamuutokset voivat johtaa nikamien kompressiomurtumiin, jotka johtavat rangan instabiliteettiin, selkäkipuun ja neurologisiin toimintahäiriöihin. Myelooman luustotaudin hoitovaihtoehtoja ovat esimerkiksi kemoterapia, sädehoito, radioisotooppihoidot, bisfosfonaatit ja muut luustolääkkeet sekä kirurgia.

Perkutaaninen vertebroplastia (VP) ja kyfoplastia ovat menetelmä, jossa polymetyylimetakrylaattisementtiä (PMMA) ruiskutetaan luhistuneeseen selkänikamaan kuvantamisohjauksessa. Toimenpiteiden tarkoituksena on helpottaa potilaan kipua ja estää selkärangan deformiteettien eteneminen. Vaste kivunlievitykseen saavutetaan tyypillisesti lähes välittömästi toimenpiteen jälkeen ja potilaat myös pysyvät kivuttomina pitkään.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka paljon vertebroplastioita ja kyfoplastioita on tehty myeloomapotilaille OYS:ssa vuosina 2005–2017, ilmenikö komplikaatiota ja oliko vastetta mitattu ja kirjattu ylös. Lisäksi tarkoituksena oli saada selville, millainen tautitilanne toimenpiteeseen päätyneillä potilailla oli myelooman diagnoosivaiheessa. Tutkimus toteutettiin rekisteritutkimuksena ja siihen valikoitui 38 potilasta. Potilaiden tiedot kerättiin OYS:n potilastietojärjestelmä ESKO:sta.

Tutkimuksen tuloksena VP ja KP vaikuttaisivat olevan turvallisia ja tehokkaita toimenpiteitä. Tyypillisenä komplikaationa sementin ulosvalumista tapahtui lähes puolessa toimenpidekertoja, mutta vuoto oli yleensä hyvin vähäistä eikä sillä ollut kliinistä merkitystä. Toimenpiteiden vaste kivunlievitykseen näytti olevan pääosin suotuisa. Kuitenkin noin joka neljännen potilaan kohdalla ei löytynyt mainintaa toimenpiteen tehosta. Etenkin pitkäaikaisen vasteen kirjaamisessa oli puutteita.