JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Kolluusiolla tarkoitetaan yritysten välistä salaista yhteistyösopimusta, jolla yritykset pyrkivät kilpailulain vastaisesti esimerkiksi sopimaan tuotettavista määristä, jakamaan markkina-alueita tai korottamaan hintoja saadakseen kilpailullisten markkinoiden tuoton ylittäviä tuottoja.

Europan unionissa ja Yhdysvalloissa käytettävät uhkasakkojärjestelmät ja niihin liittyvä armollisuuspolitiikka pyrkivät luomaan yrityksille pelotevaikutuksen, jotta ne eivät muodostaisi kolluusioita. Alennetuilla sakkorangaistuksilla pyritään antamaan yrityksille kannuste siihen, että ne itse paljastaisivat kolluusiot kilpailuviranomaiselle ja täten välttyisivät sakoilta. Nykyiset järjestelmät eivät kuitenkaan saa aikaan optimaalista pelotevaikutusta, eivätkä ne aseta tarpeeksi tehokkaita kannusteita kolluusioiden paljastamiseen. Väärin suunnitellut armollisuusohjelmat voivat pahimmillaan luoda negatiivisia ulkoisvaikutuksia, jotka päinvastoin tukevat kolluusioiden muodostumista.

Tämä pro gradu -tutkielma vastaa kysymykseen: Minkälainen on optimaalinen uhkasakkomalli kolluusioiden estämiseksi? Eli millainen malli loisi tehokkaimman pelotteen kolluusion muodostaville tai sitä harkitseville yrityksille, ja samalla kannustaisi yrityksiä ilmiantamaan jo olemassa olevat kolluusiot? Teemaa analysoidaan peliteoreettisen teoriakehikon näkökulmasta ja peliteoreettisia analyysimetodeja käyttäen. Tutkimus pyrkii löytämään myös vastauksen kysymykseen, millainen uhkasakkojärjestelmä mahdollistaisi kolluusioista aiheutuvien hyvinvointitappioiden minimoinnin. Tutkimus tarkastelee myös nykyisin käytössä olevia Euroopan unionin ja Yhdysvaltain uhkasakkojärjestelmiä ja armollisuuspolitiikkaa, analysoiden niiden tehokkuutta (tai tehottomuutta), sekä esittelee mahdollisia optimaalisia uhkasakkomalleja.

Tehdyn tutkimuksen ja analyysin perusteella havaitaan, että uhkasakkomallien sakkoja tulisi nostaa huomattavasti, ja niissä tulisi huomioida kiinnijäämisen todennäköisyys paremman pelotevaikutuksen aikaansaamiseksi. Armollisuuspolitiikkaa tulisi käyttää osana uhkasakkomalleja, mutta sakon alennukset ja sakkoimmuniteetti tulisi sallia vain ensimmäiselle kolluusion paljastavalle yritykselle. Optimaalisen alennetun uhkasakon tulisi olla täysi immuniteetti sakoista eli nolla euroa. Tämä maksimoisi pelotevaikutusta ja olisi myös peliteoreettisesta näkökulmasta optimaalisinta. Armollisuuspolitiikan tulisi sisältää kolluusion paljastamisesta palkitseva yrityksen henkilökunnalle suunnattu palkkiomalli, joka synnyttäisi kilpailulakia rikkovien yritysten sisällä päämies-agenttiongelman ja täten vahvistaisi pelotevaikutusta. Kolluusiot olisi yleisesti optimaalista kriminalisoida, jotta myös yrityksen henkilökunta joutuisi suoraan vastuuseen kilpailulain rikkomuksista.