JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tutkin pro gradu -tutkielmassani puhekielen MULLA-konstruktiota. MULLA-konstruktioksi olen nimennyt lauserakenteen, jossa esiintyy puhekielinen adessiivimuotoinen yksikön ensimmäisen persoonan pronomini mulla (mull tai mul) jossain muussa kuin varsinaisessa omistuslauseessa. Tarkastelen konstruktion toteutumia suhteessa yleiskieleen, ja esitän niille funktionaalisia vastineita. Vertailen funktionaalisten vastakappaleiden merkitystä ja käyttöä. Aineistoni kattaa 300 MULLA-konstruktion toteutumaa, jotka olen kerännyt Korp-korpuksen Suomi24-internetkeskusteluaineistojen osakorpuksesta. Työni teoreettisen viitekehyksen muodostavat kognitiivinen semantiikka ja konstruktiokielioppi.

Työni tarkoituksena on ollut selvittää, millaisia asiaintiloja MULLA-konstruktiolla kuvataan sekä millaisia habitiivisia ja lokatiivisia ominaisuuksia niihin liittyy. Tutkimustulosteni mukaan MULLA-konstruktiota esiintyy genetiivin, partitiivin, ablatiivin ja allatiivin funktiossa. Kieliopillisista sijoista genetiivin funktiossa se vastaa muun muassa substantiivin etumääritettä ja nesessiivirakenteen subjektia. Partitiivin funktiossa sitä esiintyy erityisesti tunnekausatiivilauseissa. Semanttisista sijoista mulla-adessiivi vastaa niin erosijaista ablatiivia kuin tulosijaista allatiivia, jolloin merkitysero painottuu etenkin sijojen suuntaisuuteen. Mulla-adessiivi onkin ablatiivin funktiossa etenkin monissa menettämistä ilmaisevissa rakenteissa. Allatiivin funktiossa puhuja on yleensä tapahtuman kokija. Mulla-adessiivi kuvaa usein ihmisen fysikaalisia ominaisuuksia, kuten loukkaantumista tai toimenpidettä sekä ablatiivin että allatiivin funktiossa.

Kiinnostavaa on ollut havaita, että MULLA-konstruktio ilmaisee sijafunktion lisäksi ’kohdalla’-olemista, eli se viittaa puhujan omaan kokemukseen asiasta. Lisäksi konstruktio yhdistyy eritoten omistusrakenteen ekspansiivisuuteen. MULLA-konstruktiolla on sekä habitiivista että lokatiivista käyttöä. Lokatiivitapauksia yhdistää muun muassa se, etteivät lauseen tapahtumat ole puhujan itsensä aiheuttamia. Konkreettisesti lokatiivi tarkoittaa puhujan kotia ja abstraktimmin puhujan omaa tilaa. Lokatiiveja on selvästi enemmän kuin habitiiveja, joten MULLA-konstruktio on osoittanut puhujan ennen kaikkea paikaksi.