JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Vanhoillislestadiolaisuus on suurin Suomen herätysliikkeistä ja sen vaikutuspiirissä elää suuri joukko lapsia ja nuoria, joita opettajat kohtaavat työssään. Tässä työssä tuodaan esille niin vanhoillislestadiolaisuuden historiaa kuin asemaa nykyisessä yhteiskunnassa liikkeen opetuksen, toiminnan, tutkimuksen ja populaarikulttuurin valossa. Lisäksi viitekehyksessä perehdytään kulttuurin monimuotoiseen käsitteeseen sekä kulttuurin opettamiseen opetussuunnitelman ja kulttuuriopetussuunnitelman perusteella luokka-asteiden 1–6 kohdalla.

Tutkielmassa tarkastellaan vanhoillislestadiolaisten käsityksiä perusopetuksen kulttuuriopetuksesta. Tavoitteena on tuottaa tietoa kasvattajien näkökulmasta. Ensimmäinen tutkimuskysymys kohdistuu kasvattajien näkemyksiin kulttuuriopetuksesta. Toinen tutkimuskysymys käsittelee sitä, miten kasvattajat arvottavat kulttuuriopetuksen sisältöjä. Tutkimukseen osallistui kolme pohjoissuomalaista vanhoillislestadiolaista naiskasvattajaa, joiden teemahaastatteluista aineisto koostuu. Tutkielma on luonteeltaan kvalitatiivinen ja siinä käytetään fenomenografista lähestymistapaa. Haastattelujen aineiston analysoinnissa käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä ja fenomenografista analyysiä.

Tutkielman tulosten perusteella vanhoillislestadiolaisten kasvattajien käsitykset kulttuuriopetuksesta ovat pääsääntöisesti myönteisiä. Opetukseen osallistumisella nähtiin olevan vaikutuksia yksilön oppimiseen ja kehittymiseen. Käsitysten mukaan kulttuuriopetukseen osallistumattomuudella vaikutti olevan vain vähän vaikutusta lapsen elämään koulussa tai kotona. Hyvä kulttuuriopetus määriteltiin monipuoliseksi ja klassiseen suuntaan painottuneeksi. Lisäksi hyvä kulttuuriopetus opettaa erilaisia taitoja ja ohjaa harrastusten pariin. Kulttuuriopetuksen yhteydessä kielteinen suhtautuminen kohdistui opetuksen viihteellisyyteen, joka koettiin omien arvojen vastaisena. Suhtautuminen viihteellisyyteen näkyi myös kulttuuriopetuksen sisältöjen arvottamisen yhteydessä. Vähiten arvokkaina pidettiin tanssia, teatteria ja festivaaleja ja tapahtumia kun suurinta arvostusta koettiin suomalaista kulttuuriperintöä ja maailmankulttuureja kohtaan. Tärkeänä tuloksena huomattakoon, että saman uskonryhmän sisällä ilmenee erilaisia näkemyksiä kulttuuriopetukseen osallistumisesta. Yksilöiden kokemuksilla ja kulttuuriopetusta koskevalla tiedolla vaikutti olevan vaikutusta siihen, kuinka myönteisenä tai vaikuttavana kulttuuriopetus nähdään.

Tutkielman tulokset eivät ole yleistettävissä koskemaan kaikkia vanhoillislestadiolaisia kasvattajia pienen aineiston ja käsitysten yleisen luonteen vuoksi. Ne voivat kuitenkin antaa lähtökohdan, josta lähestyä vanhoillislestadiolaista perhettä. Kulttuuriopetusta voidaan kehittää tässä tutkimuksessa esille tulleiden tulosten perusteella siihen suuntaa, että yhä useampi voisi osallistua opetukseen hyvällä mielellä.