JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Kehityspolitiikan raameissa ilmenevä tasa-arvopuhe on viime vuosikymmenien aikana noussut yhdeksi kehityspoliittisen keskustelun keskeisimmäksi viitoittajaksi. Myös Suomen kehityspolitiikassa tasa-arvo on nostettu entistä keskeisempään asemaan, ja Suomesta on jopa pyritty maalailemaan tasa-arvon mallimaata. Tästäkin huolimatta naisten ja tyttöjen asemaan keskittyvän painopistealueen rahoitus on laskenut huomattavasti kuluvan hallituskauden aikana. Tähän puheen ja toiminnan väliseen ristiriitaan perustuen tutkielmassa selvitetään, minkälaisia diskursseja sukupuolten välisestä tasa-arvosta Suomen kehityspolitiikan virallisdokumenteissa tuotetaan. Tutkielmassa ollaan kiinnostuneita erityisesti siitä, miten tasa-arvon diskurssit muotoutuvat suhteessa feministisen kehitystutkimuksen perinteisiin ja pyritään määrittämään, välittyykö tasa-arvo itsessään arvokkaana tavoitteena vai pyritäänkö sen kautta saavuttamaan laajemman skaalan kehitystuloksia.

Tutkielman teoria jakautuu kehityksen ja tasa-arvon käsittelyyn. Kehitystä analysoidaan itse käsitteen, kehitysteoreettisen muutoksen sekä suomalaisen kehityspolitiikan muotoutumisen näkökulmalta. Tasa-arvoa käsitellään laajana viitekehyksenä, jonka alle sijoittuvat sukupuolen käsite, naiset kehityksen kontekstissa, tasa-arvokeskeisen kehityspolitiikan muutos sekä vallitseva kehityspoliittinen teoria sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisesta. Tutkielman aineisto koostuu 2000- ja 2010-luvuilla julkaistuista valtioneuvoston kehityspoliittisista ohjelmista, joitten pohjalta piirtyvien suuntaviivojen mukaisesti Suomen kehitysyhteistyötä toteutetaan. Aineistoa käsitellään diskurssianalyysilla pyrkien tulkitsemaan tapaa, jolla valta-asemassa olevat kielelliset merkitykset heijastelevat sosiaalista ja kulttuurista ympäristöä. Diskurssianalyysin keinoin aineistosta määritellään kolme päädiskurssia: kehityksen tuottamisen diskurssi, itseisarvon diskurssi sekä osaamisen diskurssi.

Tutkielman tulosten mukaan suomalainen kehityspuhe liittää sukupuolten välisen tasa-arvon osaksi laajempaa ihmisoikeuskysymystä, joka nitoo tasa-arvon, ihmisoikeudet, demokratian ja talouskasvun toisiaan tukeviksi tavoitteiksi. Tasa-arvo välittyy paikoitellen täytesanana, jota toistellaan osana mittavampia kokonaisuuksia tarkentamatta siihen konkreettisesti liittyviä tavoitteita ja esteitä. Kehityspolitiikan tuloksellisen toteutuksen kannalta olisi varteenotettavaa linkittää tasa-arvopuheeseen myös siihen liittyvät haasteet, kuten rakenteelliseen tasa-arvoon vaikuttamisen haastavuus.