University of Oulu

Haavojen kustannukset Oulun kaupungille 2014–2017 ja haavatoimenpiteiden määrä diagnoosikoodeittain sekä plastiikkakirurgian poliklinikkakäynnit Oulun yliopistollisessa sairaalassa 2011–2017

Saved in:
Author: Hirva, Matti1
Organizations: 1University of Oulu, Faculty of Medicine, Medicine
Format: ebook
Version: published version
Access: open
Online Access: PDF Full Text (PDF, 0.6 MB)
Pages: 43
Persistent link: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201904161497
Language: Finnish
Published: Oulu : M. Hirva, 2019
Publish Date: 2019-04-16
Thesis type: Other thesis
Tutor: Kaarela, Outi
Noponen, Noora
Reviewer: Kaarela, Outi
Noponen, Noora
Description:

Tiivistelmä

Haavat jaetaan karkeasti kahteen pääryhmään, jotka ovat akuutti haava ja krooninen haava. Krooninen haava on taloudellinen ongelma, lisää sairastavuutta ja kärsimystä sekä pahimmillaan lyhentää elinikää. Kroonisen haavan hoito viivästyy usein eikä etiologiaa selvitetä, jolloin oikeaa oppista hoitoa ei voida antaa. Kroonisen haavan määritelmä on, että haava on ollut auki yli 4 viikkoa. Tyypillisimmät krooniset haavat sijaitsevat alaraajoissa ja häntäluun alueella. Haavan kroonistumiselle altistavat ihmisen perussairaudet, vähäinen liikkuvuus sekä, ikääntyminen ja elämäntavat. Kroonisilla haavoilla on erilaisia etiologisia syitä. Hoidon onnistumisen kannalta etiologisen tekijän selvittäminen on tärkeää. Sosiaali- ja terveysministeriön selvitystyöryhmän raportin perusteella kroonisten haavojen kustannukset ovat koko terveydenhuollon budjetista olivat vuonna 2012 noin 190–270 miljoonaa euroa ja potilasta kohden 5000–7000 euroa. Tarkkaa euromääräistä summaa ei voida antaa.

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin Oulun kaupungille aiheutuvia kuluja haavanhoidosta. Kustannukset ilmoitti Oulun kaupungin terveyspalveluiden hallinnollinen apulaisylilääkäri Eila Erkkilä. Tutkimusta tehdessä kohdattiin kaksi merkittävää ongelmaa. Perusterveydenhuollossa käytetään suppeampaa ICPC-2 luokitusta ICD-10 sijaan. Lisäksi potilaiden sairaskertomusmerkinnät olivat vajavaisia. Tutkimuksissa havaittiin, että potilasmäärät ja kustannukset ovat kasvussa. Hoitajien kontrollikäynnit ovat lisääntyneet, kun taas lääkärikäynnit ovat pysyneet melkein samana. Kokonaiskustannukset vuositasolla ovat nousussa, mutta pysyneet samassa luokassa kuin sosiaali- ja terveysministeriön selvitysraportissa.

Oulun yliopistollisessa sairaalassa plastiikkakirurgien suorittamien haavatoimenpiteiden yleisempiä diagnooseja olivat vuosina 2011–2017 makuuhaava (L89), toimenpiteen jälkeinen infektio (T81.4) ja muualla luokitettuun sairauteen liittyvä ääreissuonien sairaus (I79.2*). Yleisin toimenpide oli alaraajan syvän haavan revisio ja mahdollinen sulku. Tämän jälkeen vartalon syvän haavan revisio ja mahdollinen sulku sekä alaraajan kroonisen haavan leikkaus. Plastiikkakirurgian poliklinikan (lääkäri) ja haavapoliklinikan (hoitaja) käyntimäärät ovat lisääntyneet noin 100 potilaan vuosilisäyksenä 2013 alkaen 2883 potilaasta 3324 potilaaseen vuoteen 2017 mennessä. Organisaatiomuutoksien vuoksi poliklinikkakäynnit eivät ole täysin vertailukelpoisia vuosina 2011–2012 ja käynnit ovat hieman vähentyneet vuosina 2015–2017 sillä Oulun kaupunki perusti oman haavapoliklinikan.

Tampereella uudisteen haavanhoitoa perustamalla moniammatillinen haavakeskus ja Laakso ja kumppanit osoittivat tutkimuksessaan, että oikein organisoitu haavanhoito, haavakeskus, voi tuoda säästöä taloudellisesti, parantaa ihmisten elämänlaatua ja vähentää kuolleisuutta. Kroonisten haavojen määrä kasvaa ikääntyvän väestön ja diabeteksen lisääntymisen johdosta, jolloin myös haavanhoidon kustannukset oletettavasti nousevat. Haavanhoidosta ja haavan määritelmästä tarvitaan kliinisiä mittareita ja yhtenäistä diagnostiikka.

see all

Subjects:
Copyright information: © Matti Hirva, 2019. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for your own personal use. Commercial use is prohibited.