University of Oulu

Kohdun leiomyosarkooman diagnostiikka PPSHP:ssa vuosina 1989–2018

Saved in:
Author: Nenonen, Liisa1
Organizations: 1University of Oulu, Faculty of Medicine, Medicine
Format: ebook
Version: published version
Access: open
Online Access: PDF Full Text (PDF, 1.2 MB)
Pages: 31
Persistent link: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201904191510
Language: Finnish
Published: Oulu : L. Nenonen, 2019
Publish Date: 2019-04-25
Thesis type: Other thesis
Tutor: Uimari, Outi
Reviewer: Miettunen, Jouko
Puistola, Ulla
Description:

Tiivistelmä

Kohdun leiomyosarkooma (LMS) on kohdun sileälihaskerroksesta lähtöisin oleva harvinainen pahanlaatuinen kasvain. Kliinisesti kasvain muistuttaa hyvänlaatuista ja hyvin yleistä kohdun leiomyoomaa, mikä tekee kasvaimen erotusdiagnostiikasta ja varhaisesta tunnistamisesta äärimmäisen haastavaa. Tyypillisesti leiomyosarkooma on sattumalöydös leiomyooman vuoksi poistetussa kohdussa. Usein sairaus todetaan jo levinneessä vaiheessa ja tästä syystä LMS:n ennuste on tyypillisesti varsin huono.

Diagnostiikan ja hoitojen kehittämiseksi on tehty runsaasti tutkimustyötä viime vuosikymmeninä. Leikkaus, kemoterapia ja sädehoito ovat pitkään olleet hoidon kulmakiviä, viime vuosina myös hormonireseptoreihin vaikuttavat lääkehoidot ovat yleistyneet. LMS:lle ei kuitenkaan ole vielä löydetty hyvin toimivaa täsmälääkettä ja usein hoito on palliatiivista eli oireenmukaista.

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella väestöpohja on pieni, noin 740 000 henkeä (www.ppshp.fi) ja tästä syystä myös harvinaisia leiomyosarkoomatapauksia on vähän. Vuosina 1989–2019 on todettu vain 28 tapausta, joita tarkastellaan tässä kirjoitelmassa. Näistä tapauksista kerättiin potilasasiakirjoista tietoja esitiedoista, diagnostiikasta, hoidoista ja sairauden vaiheista. Tavoitteena oli löytää tapausten välillä yhteneväisyyksiä sekä piirteitä, jotka voisivat johtaa lyhyempään diagnostiseen viiveeseen sekä tarkastella diagnostista viivettä tässä aineistossa. Aineistoa analysoitiin IBM SPSS Statistics Version 24-tilasto-ohjelmalla. Aineistosta ei havaittu sellaisia merkittäviä yhtenäisiä piirteitä (esim. oirekuvassa tai sairaushistoriassa), jotka voisivat nopeuttaa diagnoosia. Potilasaineistossa todettiin poikkeavan suuri osuus hoitotyön tekijöitä verrattuna muihin ammattiryhmiin sairastuneilla. Lisäksi havaittiin muuta väestöä korkeampi painoindeksi sairastuneilla. Todettiin, että leiomyoomasta poikkeava oirekuva ja poikkeava löydös intravaginaalisessa ultraäänitutkimuksessa johtavat tyypillisesti nopeampaan diagnoosiin mutta usein myös heikentyneeseen ennusteeseen. Merkittävimmäksi diagnostista viivettä aiheuttaviksi tekijöiksi arvioitiin oireisten leiomyoomien leikkauksen viivästyminen ja epäilyttävinä pidettyjen leiomyoomien kasvun maltillinen seuranta. Aineistossa todettiin 3 tapausta, joissa LMS-diagnoosi tehtiin potilailla, joiden kohtu oli leiomyoomien vuoksi poistettu vuosia aiemmin. Tämän kaltaisten tapausten tunnistaminen ja jatkotutkimukset voivat johtaa leiomyooman ja leiomyosarkooman välisen yhteyden selkiintymiseen tai vaihtoehtoisesti erotusdiagnostiikan paranemiseen.

see all

Subjects:
Copyright information: © Liisa Nenonen, 2019. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for your own personal use. Commercial use is prohibited.