Audiovisuaalinen vallankumous koulussa : audiovisuaalisten opetusvälineiden käyttö Oulun normaalilyseossa ja Oulun normaalikoulussa 1960- ja 1970-luvuilla
Ylikangas, Jaakko (2019-05-02)
Ylikangas, Jaakko
J. Ylikangas
02.05.2019
© 2019 Jaakko Ylikangas. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201905031572
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201905031572
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Oulun normaalilyseon ja Oulun normaalikoulun audiovisualisoitumista 1960- ja 1970-luvuilla. Tutkimuksesta selviää, miten Oulun normaalilyseon ja Oulun normaalikoulun audiovisualisoitui kahden vuosikymmenen aikana. Keskeisinä teemoina on opetusvälineiden määrän kehitys, opetusvälineisiin käytettyjen varojen kehitys ja saavutetut oppimistulokset. Lähteinä on käytetty muun muassa Oulun normaalilyseon arkiston asiakirjoja ja Oulun normaalikoulussa säilytettäviä asiakirjoja. Kirjoittamattomina lähteinä on käytetty entisten opettajien ja rehtorien haastatteluja, jotka työskentelivät Normaalilyseossa ja Normaalikoulussa tarkasteltavana ajankohtana.
Tutkimuksessa on käytetty laadullisena tutkimusmenetelmänä realistista diskurssianalyysia, jonka keskeisenä tarkoituksena on selvittää ne tekijät, jotka vaikuttavat inhimillisen toiminnan taustalla. Realistinen diskurssianalyysi mahdollisti esimerkiksi perusopetussuunnitelmassa annetuista määräyksistä syntyneiden vaikutusten liittämisen audiovisualisoitumisprosessiin. Määrällisenä tutkimusmenetelmänä puolestaan tutkimuksessa on käytetty kvantifiointia, joka soveltuu hyvin laadullisen aineiston määrälliseen esittämiseen. Kvantifiointi näkyy tutkimuksessa kuvioina, joista selviää muun muassa Normaalilyseon ainekohtaiset opetusvälineet sekä Normaalilyseon että Normaalikoulun audiovisuaalisten opetusvälinemenojen kehitys 1960- ja 1970-luvuilla. Kuviot havainnollistavat sanoja paremmin näiden opetusvälinemenojen kehityksen.
Tutkimuksesta selviää, että Oulun normaalilyseo audiovisualisoitui ennen peruskoulu–uudistusta hitaasti. Tähän vaikutti kouluhallituksen neutraali suhtautuminen opetusvälineisiin vuosina 1960–1974. Peruskoulu-uudistus, joka toteutettiin Suomessa vaiheittain vuodesta 1972 lähtien, käynnisti audiovisuaalisen vallankumouksen. Oulussa peruskoulu-uudistus toteutettiin syksyllä 1974, ja sen myötä Oulun normaalilyseo muutettiin Oulun normaalikouluksi. Nimenmuutoksen lisäksi tapahtui myös hallinnollinen muutos, sillä Normaalikoulu liitettiin Oulun yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan alaisuuteen. Valtion harjoittelukouluna Normaalikoulun kulut kustansi peruskoulu-uudistuksen jälkeen opetusministeriö, joka korvasi Normaalilyseota rahoittaneen kouluhallituksen.
Yliopistossa suhtauduttiin erittäin myönteisesti audiovisuaalisuuteen ja sen myötävaikutuksella opetusministeriö rahoitti Normaalikoulun audiovisualisoitumista kymmenillä tuhansilla markoilla lukuvuosittain. Oulun normaalikoulu audiovisualisoitui onnistuneesti 1970-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Entisten opettajien ja rehtorien haastatteluista selviää, että audiovisuaalisten opetusvälineiden avulla saavutettiin huomattavia oppimistuloksia. Haastatteluista käy kuitenkin ilmi, että audiovisuaaliset opetusvälineet myöhempinä aikoina korvanneet tietokoneet rinnastettiin usein vanhempaa teknologiaa edustavaan audiovisuaalisuuteen. Tutkimuksesta selviääkin, mistä suomalaisissa kouluissa nykyään ilmenevä opetusteknologian korkea arvostus on peräisin.
Tutkimuksessa on käytetty laadullisena tutkimusmenetelmänä realistista diskurssianalyysia, jonka keskeisenä tarkoituksena on selvittää ne tekijät, jotka vaikuttavat inhimillisen toiminnan taustalla. Realistinen diskurssianalyysi mahdollisti esimerkiksi perusopetussuunnitelmassa annetuista määräyksistä syntyneiden vaikutusten liittämisen audiovisualisoitumisprosessiin. Määrällisenä tutkimusmenetelmänä puolestaan tutkimuksessa on käytetty kvantifiointia, joka soveltuu hyvin laadullisen aineiston määrälliseen esittämiseen. Kvantifiointi näkyy tutkimuksessa kuvioina, joista selviää muun muassa Normaalilyseon ainekohtaiset opetusvälineet sekä Normaalilyseon että Normaalikoulun audiovisuaalisten opetusvälinemenojen kehitys 1960- ja 1970-luvuilla. Kuviot havainnollistavat sanoja paremmin näiden opetusvälinemenojen kehityksen.
Tutkimuksesta selviää, että Oulun normaalilyseo audiovisualisoitui ennen peruskoulu–uudistusta hitaasti. Tähän vaikutti kouluhallituksen neutraali suhtautuminen opetusvälineisiin vuosina 1960–1974. Peruskoulu-uudistus, joka toteutettiin Suomessa vaiheittain vuodesta 1972 lähtien, käynnisti audiovisuaalisen vallankumouksen. Oulussa peruskoulu-uudistus toteutettiin syksyllä 1974, ja sen myötä Oulun normaalilyseo muutettiin Oulun normaalikouluksi. Nimenmuutoksen lisäksi tapahtui myös hallinnollinen muutos, sillä Normaalikoulu liitettiin Oulun yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan alaisuuteen. Valtion harjoittelukouluna Normaalikoulun kulut kustansi peruskoulu-uudistuksen jälkeen opetusministeriö, joka korvasi Normaalilyseota rahoittaneen kouluhallituksen.
Yliopistossa suhtauduttiin erittäin myönteisesti audiovisuaalisuuteen ja sen myötävaikutuksella opetusministeriö rahoitti Normaalikoulun audiovisualisoitumista kymmenillä tuhansilla markoilla lukuvuosittain. Oulun normaalikoulu audiovisualisoitui onnistuneesti 1970-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Entisten opettajien ja rehtorien haastatteluista selviää, että audiovisuaalisten opetusvälineiden avulla saavutettiin huomattavia oppimistuloksia. Haastatteluista käy kuitenkin ilmi, että audiovisuaaliset opetusvälineet myöhempinä aikoina korvanneet tietokoneet rinnastettiin usein vanhempaa teknologiaa edustavaan audiovisuaalisuuteen. Tutkimuksesta selviääkin, mistä suomalaisissa kouluissa nykyään ilmenevä opetusteknologian korkea arvostus on peräisin.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [32009]