University of Oulu

Bisfosfonaattien ja denosumabin vaikutus leuan osteonekroosin kehittymiseen

Saved in:
Author: Kujanpää, Miika1
Organizations: 1University of Oulu, Faculty of Medicine, Department of Dentistry
Format: ebook
Version: published version
Access: open
Online Access: PDF Full Text (PDF, 0.3 MB)
Pages: 32
Persistent link: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201905151784
Language: Finnish
Published: Oulu : M. Kujanpää, 2019
Publish Date: 2019-05-15
Thesis type: Other thesis
Tutor: Lappalainen, Olli-Pekka
Reviewer: Laitala, Marja-Liisa
Lappalainen, Olli-Pekka
Description:

Tiivistelmä

Osteoporoosissa luun resorboituminen ja muodostuminen eivät ole tasapainossa, vaan resorboituminen on suhteessa voimakkaampaa. Bisfosfonaatit ja denosumabi pyrkivät vaikuttamaan luun resorboitumiseen inhiboivasti. Bisfosfonaatit aiheuttavat osteoklastien apoptoosia ja ne tuhoavat solun osteoklastista tukirankaa. Denosumabi estää osteoklastisynteesiä matkien elimistön omaa osteoprotegeriiniä, joka estää RANKL–RANK-interaktiot.

MRONJ:n etiologia ei ole yksiselitteinen, eikä mikään yksittäinen mekanismi nouse selvästi muiden yläpuolelle. Merkittävimmät seikat ovat valittu lääke, lääkkeen antotapa ja antotiheys. Typpeä sisältävät bisfosfonaatit ovat tutkitusti typpeä sisältämättömiä bisfosfonaatteja ja denosumabia haitallisempia lääkeaineita. Typpeä sisältävät bisfosfonaatit laskevat kudoksen pH:ta lisäämällä NH3⁺-konsentraatiota kudoksissa. Antotavoista suonensisäinen luustolääkitys lisää paitsi lääkkeen tehokkuutta myös sivuvaikutuksia oraalisesti annettaviin lääkkeisiin verrattuna. Antotiheyden ja käytettävän annoksen määrän vaikutukset haittavaikutusten kasvuun ovat selviä.

Sekä bisfosfonaatit että denosumabi aiheuttavat MRONJ:n kehittymistä vähentämällä osteoklastigeneesiä ja siten vaikuttaen luuston uusiutumisnopeuteen. Luustolääkkeet myös vähentävät VEGF:n ja PDGF:n määrää elimistössä, mikä korostuu infektio- sekä trauma-alueilla. Bisfosfonaattien kohdalla kudosten pH-tason lasku lisää bisfosfonaattien vapautumista luukudoksesta ja siten tulehdusalueen bisfosfonaattipitoisuutta verrattuna ympäröiviin kudoksiin. Kun bisfosfonaattipitoisuus nousee tietyllä alueella, myös MRONJ-todennäköisyys nousee. Denosumabeja sama ongelma ei koske, sillä ne eivät varastoidu luukudokseen. Suun alueen paikallisia traumoja aiheutuu muun muassa hampaan poistoista ja muista kirurgisista toimenpiteistä suun ja leukojen alueella, huonosti istuvista proteeseista ja esimerkiksi torusten tai kudoshyperplasioiden aiheuttamista limakalvotraumoista. Suun alueen kroonisista infektioista ylivoimaisesti yleisin on parodontiitti. Myös huonossa hoitotasapainossa oleva diabetes mellitus on merkittävä riskitekijä suun infektoitumiselle ja pH-tason laskemiselle ja edelleen MRONJ-leesion muodostumiselle. Varmuudella osteoklastien rooliksi ei voida toistaiseksi määritellä muuta kuin luukudoksen hajottaminen, mutta niillä voi olla roolinsa myös osteoblastien differentaation inhiboimisessa.

Sekä bisfosfonaateilla että denosumabilla on selvä yhteys MRONJ:n kehittymiseen. Lääkkeiden erot ovat vaikutustavoissa ja kustannuksissa. Terveystaloudellisesta näkökulmasta denosumabi on selvästi bisfosfonaattivalmisteita kalliimpi lääkeaine. MRONJ:n esiintyvyyteen vaikuttavat leuan traumat ja infektiot, yleisterveyden tila, suunterveyden tila, geneettinen alttius, tupakointi ja muut lääkitykset.

see all

Subjects:
Copyright information: © Miika Kujanpää, 2019. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for your own personal use. Commercial use is prohibited.