JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tämän pro gradu -tutkimuksen aiheena on Suomen lehdistössä käydyn tekoälykeskustelun analyysi. Tutkimuksessa selvitetään, miten suomalainen painettu media on esittänyt tekoälyteknologiaa ja millaisia mielikuvia narraation kautta on esitetty. Tutkimus siis tuo esiin millaisia mielikuvia yleisöllä on tekoälyaiheesta. Tavoitteena on tuoda esiin myös pelko ja toivekuvia joita sisältyy tekoälyteknologiaan.

Tutkimuksen päälähdeaineistona toimii neljä suomalaista sanoma- ja aikakauslehteä. Lehdet ovat seuraavat: Helsingin Sanomat, Suomen Kuvalehti, Mikrobitti ja Futura. Tutkimus rajautuu ajallisesti vuoden 1997 helmikuusta vuoden 2016 maaliskuuhun. Ajallisen rajauksen perusteena toimivat julkisuuteen päätynee tekoälytietokoneiden ja ihmisten väliset lautapelitottelut. Tekoälyyn kohdistuvia mielikuvia ei ole Suomessa vielä tutkittu. Tutkimusmetodina on käytetty diskurssianalyysiä ja metodien lähteenä on Norman Faircloughn kirja Miten media puhuu? (1997).

Tämän tutkimuksen mukaan suomalainen lehdistö on kattanut tekoälyaihetta hyvin laajasti eri lehtien välityksellä. Päivittäislehdet ovat jo ilmestymismääränsä puolesta käsitelleet tekoälyaihetta paljon kattavammin, kuin esimerkiksi aikakauslehdet. Lähdemateriaalin pohjalta oli erotettavissa kolme suurempaa teemaa, jotka myös jakautuivat ajallisesti. Ensimmäinen teema on 2000-luvun vaihteessa otsikoihin noussut ihmisen eksistentiaalinen uhka. Ihmiskunnan on nähty joko tuhoutuvat tai joutuvat tekoälyn alistamaksi orjaroduksi. 2000-luvulla oli myös huomattavissa ensimmäinen piikki artikkeleiden ilmestymisen määrässä.

2000- ja 2010-lukujen väliin jääneellä ajalla tekoälyaiheinen kirjoittaminen väheni reilusti. Tänä ajanjaksona aiheeksi nousi ihmisen ja koneen välinen suhde. Artikkeleista nousi esiin huoli ihmisen identiteetin muutoksesta ihmisen ja robottilajin yhteiselon sekä ihmisen ja tekoälyn yhteensulautumisen seurauksena. 2010-luvulla tekoälyaiheen käsittely siirtyy käytännön tasolle tekoälyteknologian tullessa osaksi arkipäiväistä elämää. Tekoälyn nähdään vaikuttavan työhön, oppimiseen ja yleisesti arjen tiedonsaantiin. Artikkeleista nousee esiin se, kuinka laaja-alaisesti ja maailmanlaajuisesti on huomioitu tekoälyn muuttavan yhteiskuntaa ja ihmiselämää.

Tutkimuksen perusteella suomalainen lehdistö on onnistuneesti välittänyt informaatiota koskien tekoälyä. Artikkeleita on silti väritetty populaarikulttuurista tutuilla fiktiohahmoilla. Tutkimuksen turvin voidaan väittää tekoälyaiheeseen suhtautumisen olevan pessimististä. Jatkossa olisi tärkeää selvittää, mitkä ovat tekoälyn kehittäjien ja tutkijoiden mielikuvat tekoälystä.