JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani Aalto-yliopiston tohtorikoulutettavien tieteen kieli -määritelmien muodostamaa diskursiivista merkitysverkostoa. Menetelmäni on sijoitettavissa kriittisen diskurssianalyysin metodologiseen viitekehykseen.

Analyysini aineisto on koottu syksyllä 2018 Aalto-yliopiston tohtorikoulutettaville lähettämälläni verkkokyselyllä, johon sain 81 vastausta. Näistä vastauksista olen sisällyttänyt aineistooni 76. Tutkimuskyselyni fokusoitui alun perin suomen kieleen tieteen kielenä. Tutkielmani aiheeksi päätyivät kuitenkin lopulta tohtorikoulutettavien määritelmät tieteen kielelle merkityksessä ‘tieteen käyttämä kielimuoto’ eikä niinkään heidän näkemyksiinsä jonkin luonnollisen kielen (tyypillisesti suomen tai englannin) asemasta tieteen kielenä. Pro gradu -tutkielmaani voidaankin pitää tieteentutkimuksena ennemmin kuin kieliasenteita tai kielipolitiikkaa tarkastelevana tutkimuksena. Tutkielmani antaa tietoa erityisesti tiedeinstituution sosiaalisesta rakentumisesta sekä tiedeyhteisöidentiteetin muodostamiseen liityvistä kielenkäyttötavoista. Näistä kummassakin tieteen kieleksi kutsutulla merkitysverkostolla vaikuttaa vastausten perusteella olevan oma roolinsa. Tutkimukseni voi auttaa hahmottamaan myös tutkijayhteisön tieteeseen liittämiä käsityksiä.

Analyysissäni altistan aineistoni kyselyvastaukset systemaattiselle lingvistiselle tarkastelulle, jonka seurauksena nimeän neljä tieteen kielen diskursiivisen merkityksen osakategoriaa. Osakategorioista kaksi ensimmäistä keskittyy tieteen määritelmiin tieteen kielen määrittelyn kautta ja kaksi jälkimmäistä tieteen kielen määrittelyyn, joskin kumpikin painotus vaikuttaa jatkuvasti toiseen. Näistä osakategorioista ensimmäinen on Tiede yhteiskunnassa -diskurssi, jossa korostuu, että tiede on osa yhteiskuntaa, mutta toisaalta se on erillään muista yhteiskunnan osista. Tässä osakategoriassa esimerkiksi luodaan ero tieteen ja jonkin muun, kuten ”arjen” tai ”normaalin” välille, sekä tuodaan esille tieteen sisäistä epäyhtenäisyyttä. Toinen osakategoria on nimeltään Tiede sosiaalisena toimintana -diskurssi. Tätä merkityksellistämistapaa tuotetaan esimerkiksi puhumalla tieteen kieltä ohjailevista yhteisistä säännöistä ja perinteistä. Kolmas osakategoria on Tieteen kieli välineenä, jossa vastaajat määrittelevät kielen arvon sen mukaan, miten hyvin se palvelee tiedeviestinnän tai tutkimuksen työkaluna. Neljäs osakategoria on Ihannoinnin diskurssi, jota muodostetaan puhumalla tieteen ideaalista, jota tieteen kielen tulisi pystyä vastaamaan. Tässä osakategoriassa saatetaan esimerkiksi tuoda esiin tieteen kieleen liitettyjä laatumääreitä ja näiden laatumääreiden mittaamista tukevia sisältöjä.

Analyysini perusteella tieteen kieli ei määrity tohtorikoulutettavien vastauksissa minään selkeästi hahmottuvana kielenkäyttötapana, vaan ennemminkin se on diskurssi, johon heijastetaan tieteeseen liitettyjä käsityksiä, arvotuksia ja asenteita.