JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Ruotsiin muutti 1960–1980-luvuilla satojatuhansia suomalaisia. Heitä on myöhemmin alettu kutsua ruotsinsuomalaisiksi. Joukossa on vähemmistönä myös vanhoillislestadiolaisia. Vanhoillislestadiolaiset ovat kerääntyneet Ruotsissa Taalainmaan ja Tukholman alueille. Pro gradussa tutkin vanhoillislestadiolaisuuden ja sen ympärille syntyneen yhteisöllisyyden vaikutusta eräiden toisen polven ruotsinsuomalaisten elämään aikana, jolloin he asuivat Ruotsissa. Uskonnollisuuden vaikutusta sopeutumiseen ja identiteettiin ei aiemmassa ruotsinsuomalaisia koskevassa tutkimuksessa juuri ole huomioitu.

Tutkimus on toteutettu muistitietotutkimuksen keinoin. Olen haastatellut tutkimukseen kahdeksaa henkilöä, jotka ovat kasvaneet Ruotsissa ja muuttaneet myöhemmin Suomeen asumaan. Haastateltavat ovat syntyneet 1960–1980-luvuilla. Haastattelut ovat puolistrukturoituja teemahaastatteluita, joissa noudatetaan kysymysrunkoa, mutta annetaan tilaa haastateltavien kertomuksille. Kolme haastattelua tehtiin keväällä 2016 alun perin kandidaatintutkielmaa varten ja loput viisi syksyllä 2018. Tutkimukseni jakautuu kolmeen päälukuun. Ensimmäisessä tarkastelen yhteisön voimaa ja merkitystä toisen polven ruotsinsuomalaisten elämässä. Toisessa pääluvussa tutkin erilaisuutta, syrjintää ja uskonnollisen yhteisön eristävää vaikutusta. Kolmannessa pohdin kansallista identiteettiä ja sen kokemista sekä uskonnollisuuden vaikutusta prosessissa.

Uskonnollisuuden merkitys on ollut haastateltaville suuri. Vanhoillislestadiolaiset ovat Ruotsissa viettäneet vapaa-aikansa pääosin yhdessä, ja organisoitu toiminta on luonut erityisesti Taalainmaalla yhteishenkeä, ylläpitänyt suomen kieltä ja kulttuuria ja estänyt assimiloitumista. Uskonnollisuus ja sen mukanaan tuoma toiminta ja yhteisöllisyys toivat poikkeuksia aiempaan tutkimukseen verrattuna: Ruotsinsuomalaisten ystävien merkitys korostui iän karttuessa ja suomen kielen luokkien merkitys varhaiselle kielitaidolle oli aiemmin havaittua vähäisempi. Lisäksi Suomen merkitys maana ei hiipunut haastateltavien elämässä iän myötä.

Kokemukset erilaisuudesta ja syrjinnästä johtuivat pääosin suomalaisuudesta. Uskonnollisuuden tähden koettuun syrjintään vaikutti ulkoinen erilaisuus, kuten lapsimäärä. Yhteisöllisyyden voi katsoa tuoneen haastateltaville turvaa yhteiskunnassa, joka oli vielä 1960–1970 luvulla paikoin syrjivä suomalaisia kohtaan. Uskonnollisuuden merkitys tuli esiin myös eristävissä käytännöissä, kuten puolison ja asuinpaikan valinnassa. Osa Ruotsin vanhoillislestadiolaisista on hakenut uutta asuinpaikkaa Suomesta, jos sosiaalinen elintila on Ruotsissa koettu riittämättömäksi.

Kansallisuuden kokemiseen liittyi haparointia ja joustavuutta. Aluksi annetun vahvan määrittelyn jälkeen nousi esiin monesti vivahteikkaampi todellisuus. Ilmeiseksi tuli suomalaisen yhteisön suomalaistava voima. Oma sosiaalisuus ja avarakatseisuus nähtiin yleensä ruotsalaisuutena. Haastateltavat kykenivät poimimaan itselleen merkityksellisiä asioita niin suomalaisuudesta kuin ruotsalaisuudestakin.

Uskonnollisuuden merkityksen tutkiminen on tärkeää, jotta voimme ymmärtää ja auttaa maahanmuuttajia sopeutumisessa sekä auttaa vastaanottavaa yhteisöä tulijoihin suhtautumisessa.