JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan urheilua koskevia kirjoituksia Oulun suojeluskuntapiirin äänenkannattajalehti Pohjan Miehessä vuosina 1924–1939. Tutkielman tarkoituksena on kertoa, millaisena suojeluskuntaurheilu näyttäytyi lähdeaineisto Pohjan Miehen kirjoitusten valossa Oulun piirin suojeluskuntalaisille. Tutkielmassa selvitetään, millaisia urheiluaiheisia kirjoituksia lehdessä julkaistiin ja toteutettiinko Oulun piirissä suojeluskuntajohdon asettamia yleisiä urheilun suuntaviivoja. Tutkielma antaa lisäksi vastauksia Oulun piirin lottien ja poikaosastojen urheilua käsitteleviä kirjoituksia koskeviin kysymyksiin. Tutkielmassa on käytetty laadullisia tutkimusmenetelmiä. Suojeluskuntaurheilun tärkeänä perustehtävänä oli kehittää ja ylläpitää jäsentensä fyysistä kuntoa tulevaa mahdollista uutta sotaa varten, mutta samalla korostettiin myös urheilun muita tehtäviä. Tutkielma vastaa myös siihen, mitä nämä urheilun muut tehtävät olivat Pohjan Miehen mukaan Oulun piirissä. Tutkielmassa otetaan huomioon myös se, että suojeluskunnille asetetut urheilulajit painottuivat pitkälti suojeluskuntajärjestön johdossa olleiden miesten mieltymysten mukaan. Vuosien 1928–1930 aikana Pohjan Miehessä on havaittavissa suojeluskuntaurheilun suunnanmuutos, jota niin ikään käsitellään tutkielmassa.

Tutkielma tukee näkemystä siitä, että urheilu oli maanpuolustuksen asialla Oulun suojeluskuntapiirissä vuosina 1924–1939, mutta Pohjan Miehen perusteella Oulun piiri toteutti urheilun maanpuolustustehtävää eri tavalla eri vuosikymmeninä. Se, miten urheilun asia tuotiin ja esitettiin suojeluskuntalaisille, ja Oulun suojeluskuntapiirissä Pohjan Miehen lukijoille, riippui ajasta, poliittisesta tilanteesta ja järjestön johdossa olleen miehen mieltymyksistä. Urheilua painotettiin sotilaalle tärkeänä tekijänä taistelukuntoisuuden kehittämisen kannalta, mutta painotukset vaihtelivat eri vuosikymmenillä — 1920-luvulla urheilu hallitsi sotilasta, kun 1930-luvulla sotilas hallitsi urheilua.

Pohjan Miehen vuosien 1924–1930 urheilukirjoituksissa on selkeästi havaittavissa sisällissodan jälkeinen vaikutus: vaikean maata kahtia repineen sodan jälkeen haluttiin selkeästi keskittyä johonkin muuhun, ja vastaus löydettiin urheilusta. Urheilulla oli monia positiivisia vaikutuksia. Urheilu auttoi tervehdyttämään piirin suojeluskuntalaiset sekä henkisesti että fyysisesti. 1900-luvun vaihteen ”urheilu lääkkeenä” -ajattelu vaikutti selkeästi vielä 1920-luvun Pohjan Miehen urheilukirjoituksiin. Urheilu ei ainoastaan toiminut henkisen ajattelun kehittäjänä, vaan se myös kasvatti suojeluskuntalaisesta moraalisesti oikeaoppisen kansalaisen. Vuodet 1931–1939 olivat Pohjan Miehen urheilukirjoitusten osalta urheilun militarisoimisen edistämistä ja esiintuomista. Piirin suojeluskuntalaisille suositeltiin Pohjan Miehessä uusiksi urheilulajeiksi muun muassa sotilasottelua ja kaksiosaista ampumahiihtoa, jotka molemmat harjaannuttivat erityisesti sotilasta. Urheilun avulla kehitettiin sotilaan harkinta- ja päätöksentekokykyä. Terveyttä vaalinut 1920-luvun urheilijasoturi muuttui 1930-luvulla sotilaaksi, jonka taistelukuntoisuus oli pitkälti riippuvainen tämän urheilullisesta taustasta.