JultikaUniversity of Oulu repository

Abstract

This master’s thesis is an examination of the experimental hip hop band Death Grips and specifically the masculine persona that their music portrays. The theoretical framework is comprised of examination of the genre of post-internet music and comparison to its other artists, the theory of accelerationism and also studies of internet subculture discourses. As many post-internet artists also express accelerationist themes in their music and their artistic representation links heavily to internet subcultures, these form a crucial part in understanding the subject at hand. In comparison with other post-internet artists, Death Grips can be seen to portray a significantly more fatalistic view of the accelerationist future. It is marked by downward trajectories in dire economic realities, inherent white supremacy in society and in the ways that technology will increasingly be used to control humans. The prevalent instances of toxic behavior are then symptoms of a masculine identity in crisis due to the inevitability of this accelerationist progression and an attempt to survive by violent exertion. Also noteworthy is how the interactions between Death Grips and their 4chan audience continuously co-construct the development and resultant implications of the band’s works. In this, the band not only exhibits a notable example of processual post-internet approach to creating art but also by engaging in 4chan’s transgressive meme culture, they strengthen the platform’s societal relevance that has been noted for directly influencing accelerationist developments in contemporary mainstream politics.

Tiivistelmä

Tämä pro gradu tutkii kokeellista hiphopbändiä Death Gripsiä, ja erityisesti heidän musiikissaan esittämää maskuliinista persoonaa. Teoreettinen viitekehys koostuu post-internet musiikkigenrestä ja vertailusta muihin kyseisen genren artisteihin, akselerationismin teoeriasta ja internetdiskurssien tutkimuksista. Koska monet post-internet artistit myös esittävät akselerationistisia teemoja musiikissaan ja heidän artistinen representaatio linkittyy vahvasti internetin alakulttuureihin, nämä osat muodostavat oleellisen osan aiheen tutkimisesta. Verratessa toisiin post-internet artisteihin, Death Gripsin voi nähdä esittävän merkittävästi fatalistisempaa kuvaa akselerationistisesta tulevaisuudesta. Tämä käsittää huonontuvan kehityksen taloudellisissa realiteeteissa, yhteiskunnan ylläpitämässä valkoisessa ylivallassa ja tavoissa, joilla teknologia tulee kontrolloimaan ihmisiä. Toksinen käytös on täten oireilua maskuliinisen identiteetin kriisistä väistämättömän akselerationistisen kehityksen edessä ja pyrkimys selviytyä väkivaltaisin ponnistuksin. Huomionarvoista on myös, kuinka Death Gripsin ja heidän 4chan-yleisönsä väliset interaktiot konstruoivat bändin kehitystä ja heidän töidensä implikaatioita jatkuvassa vuorovaikutussuhteessa. Death Grips osoittaa tällä sekä esimerkkiä post-internetille ominaisesta prosessuaalisesta lähestymisestä taiteeseen, mutta osallistumalla 4chanin transgressiiviseen meemikulttuuriin he myös vahvistavat kyseisen keskustelualustan yhteiskunnallista relevanssia, jonka on nähty suoraan vaikuttavan akselerationistisiin muutoksiin nykyajan valtavirtapolitiikassa.