JultikaUniversity of Oulu repository

Abstract

Education is often described as means to prepare the rising generations for the world they inherit. At the core of this is the question of knowledge that they need to acquire. A lot of discourse revolves around what this knowledge should include, but this, however, is not the focus of my research. What I turn our attention to is the idea of knowledge itself, analyzing how it is perceived and what is meant by this knowledge that we, as educators, are to pass on. (Järvinen, 2017)

According to Pat Howard (1994), a certain view of knowledge has been valued and regarded over others — that is, the predominantly Western idea with an emphasis on objectivity, neutrality and rationality. This, according to some, has led to an epistemicide — one system of knowledge being so dominant that it causes the weakening or extinction of other knowledge systems. (Hall & Tandon, 2017)

Recently, through the contributions offered by the decolonizing perspective to education, there has been more and more discussion around the role of local knowledge gained at the grassroots all around the globe, and its contribution to the fields of science and development work. (Howard, 1994) What this discourse occasionally leads to is a confrontation of two knowledge systems — the local and the contemporary. When there is an emphasis on local knowledge, contemporary science is labelled as white, western science that has lost its touch on reality happening at the grassroots, forcing its ideas in a top-down approach to local communities. Conversely, when there is an emphasis on contemporary sciences, local knowledge is seen as superstitious, underdeveloped and irrational. (Howard, 1994)

With this dichotomy in mind, my interest in this thesis is to look for experiences where education taps into both sources of knowledge, local and contemporary with the intention of seeing what kind of assumptions are created and advanced in such settings. One example of such an educational imperative is offered by an NGO called FUNDAEC, founded in Colombia and now branching out all around the rural areas of the world. In this research, I am carrying out a phenomenographical study on the participants of one of its branching programs called Preparation for Social Action program (PSA) located in Uganda. (FUNDAEC, 1988)

Through semi-structured interviews and phenomenographical data-based analysis, I formed two outcome spaces to represent the views of the participants. (Marton & Booth, 1997) According to them knowledge can be acquired from various sources and human groups either separately or from the integration of several sources. All knowledge, as the participants’ state, is not useful, however and need to be weighed by how well the knowledge can be applied to answer the needs of the individual or the community. As to its nature, knowledge is of multiple kinds — ancient and modern, religious and scientific, practical and theoretical. Regardless of the differences, all of these are facets to knowledge and when they are integrated and applied, it is possible to bring about progress that caters to the needs of all human beings and groups.

Tiivistelmä

Kasvatusta usein kuvaillaan keinona valmistaa nouseva sukupolvi perimäänsä maailmaa varten. Tämän ajatuksen ytimessä on usein kysymys tiedosta, joka tämän sukupolven tulee sisäistää. Paljon keskustelua käydään siitä, millaisia asioita tämän sisäistettävän tiedon tulisi pitää sisällään — tähän osallistuminen ei ole kuitenkaan tutkimukseni tarkoitus. Sen sijaan kiinnitän huomion itse tietokäsitykseen, analysoiden sen määritelmiä ja pyrkien tarkastelemaan mitä tarkoitetaan sillä tiedolla, joita meidän, kasvattajina, tulisi jakaa ja välittää eteenpäin.

Pat Howardin mukaan tietynlaista näkemystä tiedosta on pitkään arvostettu yli toisten. Tämä Howardin mukaan valtaosin länsimainen näkemys asettaa tiedon keskiöön ja sen perustaksi objektiivisuuden, neutraaliuden ja järkiperäisyyden. Tällainen tiukasti rajattu näkemys autenttisesta tiedosta on joidenkin tutkijoiden mukaan johtanut “tietämisenmurhaan” (epistemicide), joka rinnastettuna kansanmurhaan ja ”kielenmurhaan” (linguicide), kuvailee tilannetta, jossa yksi tietämisen tapa ja näkemys siitä on niin voimakas, että se johtaa muiden tietämisen tapojen heikentymiseen ja tuhoon. (Hall & Tandon, 2017; Lindstedt, 2002)

Dekolonialistisen näkemyksen kautta viime vuosikymmenten aikana käsitys tiedosta on kuitenkin laajentunut ja monimuotoistunut. Erilaisten väestöryhmien ja alkuperäiskansojen ”paikallinen tietämys” (local knowledge) ja sen panos ihmiskunnan edistykseen on saamassa enemmän jalansijaa maailmanlaajuisessa keskustelussa koskien kasvatusta, tiedettä ja kehitystyötä. (Corsiglia & Snively, 2000; Hall & Tandon, 2017) Joissakin tapauksissa tämä kehityssuunta on johtanut kahden tietämysjärjestelmän (knowledge system) vastakkainasetteluun; paikallisen ja nykytieteellisen (contemporary science). Painotettaessa paikallisen tiedon tärkeyttä, nykytieteellinen tietämysjärjestelmä leimataan usein valkoiseksi länsimaalaiseksi tieteeksi, joka on menettänyt kosketuksensa ruohonjuuritasolla tapahtuvaan todellisuuteen ja pakottaa ideansa ylhäältä-alaspäin suuntautuvalla lähestymistavalla paikallisten yhteisöjen sovellettavaksi. Kun taas painotetaan nykytieteellisen tiedon tärkeyttä, paikallinen tietämys nähdään takapajuisena, kehittymättömänä ja yliluonnollisiin uskomuksiin perustuvana. (Howard, 1994)

Tämä vastakkainasettelu mielessäni pyrin etsimään kokemuksia kasvatuksen laajalta kentältä, jossa koulutuksessa hyödynnetään sekä paikallista että nykytieteellistä tietoa tarkoituksenani selvittää millaisia oletuksia tiedosta ne vahvistavat. Tällaisen esimerkin tarjosi Kolumbiassa perustettu FUNDAEC-niminen järjestö, jonka toisen asteen koulutusohjelma on levinnyt maaseutualueille ympäri Latinalaista Amerikkaa ja koko maailmaa. (FUNDAEC, n.d.) Tässä tutkimuksessa toteutin fenomenografisen tutkimuksen FUNDAEC’in Preparation for Social Action -ohjelman osallistujista Ugandassa.

Teemahaastattelujen ja aineistolähtöisen analyysin avulla muodostin osallistujien kuvauksista kaksi fenomenografisen tutkimuksen mukaista tulosavaruutta (outcome space). (Marton & Booth, 1997) Näiden mukaan tietoa voidaan saada monenlaisista erilaista lähteistä ja ihmisryhmiltä joko erikseen tai samanaikaisesti useita lähteitä integroiden, mutta kaikenlainen tieto ei itsessään ole hyödyllistä — se pitää punnita käytännössä ja olla sovellettavissa yksilön ja yhteisön tilanteen vaatimusten mukaan. Tietoa on osallistujien mukaan monitahoista — ikivanhaa ja modernia, uskonnollista ja tieteellistä, käytännöllistä ja teoreettista. Kaikki ovat nimityksestään huolimatta tietoa ja niistä yhdessä ammentaen ja soveltaen voidaan saavuttaa edistystä, joka vastaa oikeudenmukaisesti kaikkien ihmisten ja ihmisryhmien tarpeisiin.