JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tutkielmassa tarkastellaan ujoutta temperamenttipiirteenä ja sitä, kuinka ujon lapsen vuorovaikutustaitoja voidaan tukea varhaiskasvatuksessa. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Miten ja minkälainen ujous ilmenee 3–7-vuotiailla lapsilla varhaiskasvatuksessa? ja 2) Kuinka varhaiskasvattaja voi tukea 3–7-vuotiaan ujon lapsen vuorovaikutustaitoja? Silloin, kun pienen lapsen luonteenomainen varautuneisuus uudessa tilanteessa jää pysyväksi reaktioksi yli kolmen ikävuoden jälkeen, on kyseessä temperamenttipiirre (Keltikangas-Järvinen, 2008). Tästä syystä tutkielma on rajattu koskemaan yli kolmevuotiaita varhaiskasvatusikäisiä lapsia. Tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusmateriaaliksi on valittu teeman mukaisesti psykologian, kasvatustieteen ja puheviestinnän tieteenaloihin liittyvää materiaalia, vertaisarvioituja tieteellisiä artikkeleita, väitöskirjoja ja aihepiirin tutkimukseen pohjautuvia perusteoksia.

Ujous temperamenttipiirteenä on epämiellyttävyyden tunnetta sosiaalisissa tilanteissa ja viittaa vaikeuteen toimia uusien ihmisten kanssa (Keltikangas-Järvinen, 2019). Vuorovaikutus- ja sosiaalisten taitojen puute voi lapsilla johtaa ongelmiin sosiaalisissa tilanteissa ja tämän vuoksi kyseisten taitojen opettaminen lapsille on tärkeää (Kauppila, 2005). Mitä varhaisemmassa vaiheessa lapset pääsevät vahvistamaan vuorovaikutus- ja vertaissuhdetaitojaan, sitä paremmat valmiudet heillä on Laaksosen (2014) mukaan muodostaa ja ylläpitää ihmissuhteita.

Tutkimustulosten mukaan varhaiskasvatusikäisillä lapsilla esiintyy pelokasta ujoutta, joka on seurausta uusista sosiaalisista tilanteista (Poole & Schmidt, 2019). Ujoilla lapsilla ilmenee haasteita vuorovaikutuksessa niin kasvattajien, kuin vertaistenkin kanssa. Ujous ennustaa vaikeuksia vertaisten kanssa, mikä puolestaan ennustaa ujolla lapsella häpeän ja syyllisyyden tunteita (Sette, Baldwin, Zava, Baumgartner & Coplan, 2019). Ujot lapset voivat olla kiinnostuneita sosiaalisesta kanssakäymisestä, vaikka pidättäytyvät pelkonsa takia usein vuorovaikutuksesta. Lisäksi tässä tutkielmassa käytetystä tutkimusmateriaalista käy ilmi, että varhaiskasvattaja voi tukea ujon 3–7-vuotiaan lapsen vuorovaikutustaitoja minäkuvan rakentamisella, vertaissuhteiden tukemisella, sosiaalisten valmiuksien kehittämisellä, leikin tukemisella, pedagogisilla ratkaisuilla, turvallisen ilmapiirin luomisella sekä omalla lämpimällä vuorovaikutuksellaan (mm. Ahonen, 2015; Keltikangas-Järvinen, 2019; Li ym., 2016; Sette ym., 2019).