JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tutkielmani kohteena ovat Eeva Kilven Animalia (1998) ja Elmeri Terhon Muistaks ku jotain mut sit ei mitään (2016). Tarkastelen runoissa esiintyviä eläinten representaatioita, ihmisten ja eläinten välistä suhdetta sekä keinoja, joilla pyritään vaikuttamaan lukijaan. Tutkin erilajisten eläinten toisistaan poikkeavaa asemaa suhteessa ihmiseen ja erittelen erilaisia kielellisiä keinoja, joilla representaatioita rakennetaan ja kuinka ne vaikuttavat lukijaan. Teoreettisina viitekehyksinä toimivat ekokritiikki ja posthumanismi, joiden lisäksi olen tukenut analyysiani diskurssianalyysia ja runoanalyysin metodeja hyödyntäen. Olen määritellyt aineiston yhteiskunnalliseksi runoudeksi, ja hakenut näkökulmia tukemaan määritelmää myös eläinetiikkaa ja -filosofiaa käsittelevästä teoriakirjallisuudesta. Tärkeinä teoreettisina lähteinä toimivat Elisa Aaltola, Karoliina Lummaa ja Lea Rojola. Lisäksi olen hyödyntänyt Carol Adamsin käyttämää käsitettä poissaoleva viittauskohde, käsitellessäni lopputuotteiden taakse piilotettuja kuolleita eläimiä. Tutkimukseni keskiössä ovat siis runoissa representoidut eläimet, joista käytän myös termiä ei-inhimillinen. Luen kuvattuja eläimiä reaalimaailman eläinten edustajina, jolloin jokaisen eläinrunon voi tulkita ottavan kantaa todellisten eläinten elämään. Teoksissa esiintyvät eläimet eivät kuitenkaan ole koskaan suoria toisintoja oikeista eläimistä. Runouden avulla voidaan paljastaa ihmisen ja ei-inhimillisen välinen ongelmallinen suhde, joka on väkivaltaisesti vääristynyt. Eläinten representaatiot heijastelevat aina ihmisten ja eläinten suhdetta, koska ne ovat aina vain ihmisen käsityksiä eläimistä. Kun piilotetut tuotantoeläimet ja sukupuuttoaallon uhkaamat luonnoneläimet katoavat ihmisten elinympäristöstä, unohtuu ei-inhimillisten tosiasiallinen merkitys ihmisiltä. Lisäksi runoissa esitettyjen representaatioiden avulla voidaan tehdä näkyväksi ihmisten rakentamat hierarkkiset valtarakenteet ja esittää mahdollisia tasa-arvoisempia tulevaisuuden visioita. Ihmisten ja eläinten kommunikoinnin haasteet voidaan ylittää, sillä runoudessa myös eläimet voivat saada äänensä kuuluviin. Representaatioiden herättämä empatia eläimiä kohtaan voi saada aikaan todellista vaikutusta reaalimaailman eläinten elämään, jolloin yhteiskunnallinen runous on saanut synnytettyä keskustelun lisäksi myös konkreettista apua politisoituneiden eläinten hyväksi. Ei-inhimillisten monipuolisia representaatioita korostetaan muun muassa affektiivisilla sanavalinnoilla, runsaalla kuvauksella ja vaihtelevilla virkerakenteilla, joiden avulla argumentoinnin kohteessa pyritään herättämään affekti. Ihmisen kokemaa vierautta eläintä kohtaan on kohdeteoksissa pyritty lieventämään antamalla eläimille usein antropomorfisia piirteitä. Ihminen voi kuitenkin kokea empatiaa ei-inhimillistä kohtaan, vaikka heidän kehollisuutensa ja tapansa katsoa maailmaa ovat erilaisia. Sekä Muistaks ku jotain mut sit ei mitään että Animalia koostuvat monipuolisista argumentoinnin keinoista, joilla pyritään tuomaan näkyväksi yhteiskunnassamme sallittu systemaattinen väkivalta ei-inhimillisiä kohtaan.