Au pair korjattavana ja opetettavana : multimodaalinen vuorovaikutusanalyysi |
|
Author: | Poutiainen, Mari1 |
Organizations: |
1University of Oulu, Faculty of Humanities, Finnish Language |
Format: | ebook |
Version: | published version |
Access: | open |
Online Access: | PDF Full Text (PDF, 1.8 MB) |
Pages: | 94 |
Persistent link: | http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201909262932 |
Language: | Finnish |
Published: |
Oulu : M. Poutiainen,
2019
|
Publish Date: | 2019-09-26 |
Thesis type: | Master's thesis |
Tutor: |
Frick, Maria |
Reviewer: |
Brunni, Sisko Frick, Maria |
Description: |
Tiivistelmä Pro gradu -tutkielmassani olen analysoinut multimodaalisen vuorovaikutusanalyysin metodilla tilanteita, joissa lapset korjaavat au pairin puhetta. Multimodaalinen vuorovaikutusanalyysi perustuu keskustelunanalyysin metodiseen viitekehykseen ja siinä korostuu kaikkien modaliteettien kuten puheen, prosodian, eleiden, ilmeiden ja katseen tasa-arvoisuus. Tutkin, millaisia korjauksia aineistossa esiintyy, ja miten au pair korjaustilanteissa toimii. Olen keskittynyt tarkastelemaan erityisesti sitä, onko nähtävissä, että au pair korjaustilanteissa orientoituisi oppimaan, ja millaisin keinoin sitä tuodaan esiin. Lisäksi tarkastelen sitä, millaisia multimodaalisia keinoja vuorovaikutuksen osallistujat tilanteissa käyttävät. Tutkimusaineistoni olen saanut Oulun yliopiston Kikosa-kokoelmasta, ja se käsittää videoituja arkitilanteita espanjalaisesta englantia puhuvasta au pairista yhden tai useamman lapsen kanssa. Tutkimuksen lapsi-informantit ovat 2-, 5-, 8- ja 10-vuotiaita. Videoissa askarrellaan, katsotaan lastenohjelmaa tietokoneelta ja leivotaan. Olen etsinyt laajemmasta videoaineistosta sellaisia tilanteita, joissa au pairin ja lasten roolit vaihtuvat niin, että au pairista tulee oppija ja lapsesta opettaja. Tutkimuksessa analysoimani aineisto koostuu kuudesta lyhyestä videosta, joiden yhteispituus on 2 minuuttia 43 sekuntia. Olen analysoinut, millaisia au pairin kielelliseen toimintaan kohdistuvia korjaustilanteita aineistossa esiintyy, ja havainnut, että lapset kohdistavat korjauksen kahdessa tilanteessa au pairin sananvalintaan, kahdessa tilanteessa ääntämiseen ja yhdessä tilanteessa syntaksiin. Lisäksi aineistossa on yksi avoin korjausaloite, jossa kysymyssana what mahdollisesti kohdistuu koko edeltävään vuoroon. Au pair kuitenkin kohtelee sitä sanasto-ongelmaan kohdistuvana. Au pairin toiminta korjaustilanteissa vaihtelee. Neljässä tilanteessa hän orientoituu korjaukseen, eli tekee tai toistaa korjauksen. Kahdessa tilanteessa hän kuitenkin sivuuttaa korjauksen. Au pairin toiminnassa ennen korjausta on useimmiten nähtävissä epäröintiä, kuten sanojen jättämistä kesken, epäröintiäänteitä tai lauseen uudelleenmuotoilua. Korjauksen jälkeen au pair usein toistaa korjauksen, joskus samalla toistaen korjaajan syke-eleitä. Kolmessa tilanteessa au pair myös kiittää. Analyysini tuo ilmi, että vaikka au pair orientoituisi korjaukseen, hän ei automaattisesti orientoidu oppimiseen. Oppimiseen orientoitumisen ymmärrän tietoisena suuntautumisena oppimistoimintaan ja rooleihin oppijana sekä opettajana tai noviisina ja kompetentimpana kielenkäyttäjänä. Au pair orientoituu oppimiseen kolmessa tilanteessa, joista yksi johtaa selkeään opetussekvenssiin: luokkahuonevuorovaikutuksesta tuttuun opetussykliin. Oppimiseen orientoitumista ei tuoda esiin yhtä selkeästi kuin aihetta aikaisemmin tutkineen Liljan (2010) tutkimuksissa, vaan se rakentuu hienovaraisesti usean modaliteetin yhdistelmästä. Oppimiseen orientoituminen käy ilmi katsekontaktina korjaajaan, korjauksen toistamisena ja nyökyttelynä, mutta lisäksi osallistujien vaihtuvina rooleina ja erilaisina tilannekohtaisina toimintoina, kuten opettaja-oppijat-muodostelmana tai opettajan syke-eleen toistona. Tutkielmani tuo esiin myös sen, miten monia erilaisia multimodaalisia keinoja au pair ja lapset hyödyntävät keskinäisessä viestinnässään. Abstract In this thesis, I conduct a multimodal interaction analysis of situations, in which children repair the speech of an au pair. Multimodal interaction analysis is based on the methodological framework of conversation analysis, emphasising the equality of all modalities, such as speech, prosody, gestures, facial expressions and gaze. The current study focuses on the kind of repairs the material contains and how the au pair acts when corrected. The aim was to establish whether there are any signs that the au pair would become oriented to learning in these situations and how would she express that. I also examine multimodal means used by the participants. The research material was derived from the University of Oulu Kikosa Collection and it consists of video recorded everyday situations with an English-speaking Spanish au pair and one or more Finnish children. The child informants in the study are of ages 2, 5, 8 and 10. The videos show situations, in which the participants are baking, crafting and watching children’s programmes on a computer. By going through an extensive amount of video material, I identified situations, in which the roles of the au pair and the children change, so that the au pair takes the role of a learner and the child takes the role of a teacher. The material analysed in this thesis consists of six short videos, totalling 2 minutes and 43 seconds. When examining the children’s repairs of the au pair’s linguistic acts I observed that in two situations the children aim their correction at the choice of words, in another two at pronunciation and in one at syntax. The material also includes an open repair initiation in which the interrogative what possibly refers to the entire preceding turn. However, the au pair treats it as a single lexical problem. The reactions of the au pair in the situations are varied. In four situations, she becomes oriented to learning, which is seen in that she corrects herself or repeats the suggested correction. In two situations, she ignores the correction. Most often, the au pair’s action before the correction shows elements of hesitation, such as leaving words unfinished, uttering hesitation sounds or rephrasing the sentence. After being corrected, the au pair usually repeats the correction, sometimes also repeating the corrector’s beat gestures. In three situations, the au pair also expresses her appreciation for the correction. My analysis shows that although the au pair might orient towards the correction, she would not necessarily orient towards learning. Orientation to learning is perceived here as a conscious choice to orient towards a learning activity and the roles as a learner vs. teacher or as a novice vs. a more competent language user. The au pair is oriented towards learning in three different situations, one of which leads to an explicit pedagogic sequence, a pedagogic cycle typical in classroom interaction. Orientation to learning is not as explicit as in the studies by Lilja (2010) but expressed more subtly as a combination of several modalities. Orientation to learning is displayed by keeping gaze at the corrector, repeating the correction and nodding. It can also be seen in the changing roles of the participants as well as various situational actions, such as a teacher/learner formation or repeating the teacher’s beat gestures. My thesis also elicits various multimodal means the au pair and the children use in their mutual communication. see all
|
Subjects: | |
Copyright information: |
© Mari Poutiainen, 2019. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for your own personal use. Commercial use is prohibited. |