Taloudellisen eriarvoisuuden merkityksellistyminen varhaiskasvatuksen arjessa
Ronkainen, Liisa (2019-10-11)
Ronkainen, Liisa
L. Ronkainen
11.10.2019
© 2019 Liisa Ronkainen. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201910162974
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201910162974
Tiivistelmä
Lapsiperheiden köyhyys ja tuloerojen kasvu ovat viime vuosina herättäneet paljon yhteiskunnallista keskustelua. Kandidaatintyössäni tutkin, millaisten ulottuvuuksien kautta lasten ja perheiden taloudellinen eriarvoisuus merkityksellistyy varhaiskasvatuksen arjessa, sekä sitä, millaisia haasteita taloudellinen eriarvoisuus asettaa tasa-arvolle ja yhdenvertaisuudelle varhaiskasvatuksen kontekstissa. Taloudellisella eriarvoisuudella tarkoitetaan ryhmien ja yksilöiden välisiä eroja rahallisissa ja materiaalisissa resursseissa. Kandidaatin tutkielmani on aiempiin tutkimuksiin ja kirjallisuuteen perustuva kuvaileva kirjallisuuskatsaus.
Kirjallisuudesta nousi esiin kolme toisiinsa limittyvää ulottuvuutta, joiden kautta taloudellinen eriarvoisuus tulee merkitykselliseksi varhaiskasvatuksessa. Taloudellinen eriarvoisuus merkityksellistyy lapsen hyvinvoinnissa ja pärjäämisessä, lasten vertaissuhteissa sekä lapsen mahdollisuuksissa osallistua varhaiskasvatukseen. Vanhempien huolet voivat heijastua lapsiin, ja pienituloisilla on enemmän psyykkisiä ja fyysisiä vaivoja kuin parempituloisilla. Taloudellinen tilanne vaikuttaa myös yksilön pääomiin, sillä taloudellinen pääoma on usein edellytys myös muille pääomille. Jos taloudellista ja henkistä pääomaa on niukasti, myös toiminnan ja valinnan mahdollisuudet kaventuvat. Tähän liittyy vahvasti koulutuksen periytyvyys: perheen välittämät taidot ja tiedot määrittävät suuresti lapsen elämää. Lisäksi omistaminen ja materia vaikuttavat jo pienten lasten vertaissuhteisiin. Lapset vertailevat lelujen, vaatteiden ja tavaroiden kautta sitä, mitä kukin omistaa. Erityisesti kotoa tuodut lelut ja tavarat rakentavat lapsen minäkuvaa päiväkodissa. Varhaiskasvatuksen markkinoistumiseen ja alueiden eriytymiseen taas liittyy epätasa-arvoa lisääviä tekijöitä. Lisäksi subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen on rajoittanut perheiden valinnan vapautta varhaiskasvatukseen osallistumisen suhteen viime vuosina, mikä taas luo haasteita tasa-arvoisuudelle ja yhdenvertaisuudelle varhaiskasvatuksessa.
Kirjallisuudesta nousi esiin kolme toisiinsa limittyvää ulottuvuutta, joiden kautta taloudellinen eriarvoisuus tulee merkitykselliseksi varhaiskasvatuksessa. Taloudellinen eriarvoisuus merkityksellistyy lapsen hyvinvoinnissa ja pärjäämisessä, lasten vertaissuhteissa sekä lapsen mahdollisuuksissa osallistua varhaiskasvatukseen. Vanhempien huolet voivat heijastua lapsiin, ja pienituloisilla on enemmän psyykkisiä ja fyysisiä vaivoja kuin parempituloisilla. Taloudellinen tilanne vaikuttaa myös yksilön pääomiin, sillä taloudellinen pääoma on usein edellytys myös muille pääomille. Jos taloudellista ja henkistä pääomaa on niukasti, myös toiminnan ja valinnan mahdollisuudet kaventuvat. Tähän liittyy vahvasti koulutuksen periytyvyys: perheen välittämät taidot ja tiedot määrittävät suuresti lapsen elämää. Lisäksi omistaminen ja materia vaikuttavat jo pienten lasten vertaissuhteisiin. Lapset vertailevat lelujen, vaatteiden ja tavaroiden kautta sitä, mitä kukin omistaa. Erityisesti kotoa tuodut lelut ja tavarat rakentavat lapsen minäkuvaa päiväkodissa. Varhaiskasvatuksen markkinoistumiseen ja alueiden eriytymiseen taas liittyy epätasa-arvoa lisääviä tekijöitä. Lisäksi subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen on rajoittanut perheiden valinnan vapautta varhaiskasvatukseen osallistumisen suhteen viime vuosina, mikä taas luo haasteita tasa-arvoisuudelle ja yhdenvertaisuudelle varhaiskasvatuksessa.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31650]