JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tutkielmassani käsittelen kolligatiivisia käsitteitä ja niiden käytön oikeutusta tieteellisessä historiografiassa. Tärkein tutkimuskysymykseni on: miten kolligatiivisten käsitteiden käyttö voidaan oikeuttaa? Tarkoitukseni on osoittaa, että kolligatiiviset käsitteet voidaan nähdä oikeutettuna kielenkäyttötapana tieteellisessä historiografiassa myös konstruktivistisesta positiosta käsin.

Tutkimusaineistoni koostuu kaikista kolligatiivisia käsitteitä käsittelevistä historianfilosofisista teksteistä. Päälähteeni on Jouni-Matti Kuukkasen "Postnarrativist Philosophy of Historiography" (2015). Kuukkanen ehdottaa, että historiografia tulisi ymmärtää teesien tai näkökulmien puolesta argumentointina, ja historiografian tuotteet tulisi nähdä komplekseina epämuodollisina argumentteina. Tutkimukseni kannalta keskeinen Kuukkasen tarjoama näköala on hänen ajatuksensa, että vaikka kolligatiiviset käsitteet eivät voi olla totta korrespondenssiteorian merkityksessä, voidaan niitä silti arvioida rationaalisesti. Kolligaatioilla voi siis olla episteemistä auktoriteettia, ne voivat olla perustellusti väitettyjä, vaikka ne eivät olisikaan totta.

Käsitehistoriallisen ensimmäisen lukuni osalta tutkimusmetodini on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Tämän jälkeen tutkimukseni on luonteeltaan filosofista. Yleinen filosofian ”menetelmä” on argumentaatio. Tärkeimmät työkaluni tutkimuksessani ovat kriittinen ajattelu ja johdonmukainen järkeily.

Konstruktivistisessa viitekehyksessä kolligatiivisiin käsitteisiin liittyvät filosofiset ongelmat voidaan ylittää Kuukkasen postnarrativismin tarjoamien ajattelutapojen avulla. Vaikka yksittäiset kolligaatiot eivät koskaan voi olla oikeutettuja perinteisen epistemologian mukaisesti, voivat yksittäiset kolligaatiot silti olla oikeutettuja väljemmässä mielessä. Tällöin niiden oikeutus perustuu niiden rationaalisen arvioinnin mahdollisuuteen. Kolligaatioiden oikeutus ei siis perustu niiden totuudellisuuden osoittamiseen, vaan episteemisiin arvoihin perustuvaan keskinäisen vertailun mahdollisuuteen. Lyhyesti ajatus siis on, että kolligaatioiden käyttö on oikeutettua, koska niitä voidaan vertailla järkiperäisesti.

Hedelmällisestä avauksesta huolimatta Postnarrativismissa on myös omat ongelmansa. Erityisesti kolligatiivisia käsitteitä koskeva episteeminen ulottuvuus, joka koostuu episteemisistä arvoista, on vaikeuksissa. Myös Kuukkasen konseptualistinen tapa käyttää universaalia rationaalisuuden käsitettä vaatii vielä lisäselvitystä sen suhteen, miten se loppujen lopuksi pelastaa meidän historiografisten teesien yhteisösuhteellisuudelta.

Lisäksi argumentoin, että kolligaatioiden käyttö tieteellisessä historiografiassa voidaan oikeuttaa historiatieteen tarkoitukseen pohjautuen (funktionaalisesti) sekä yhteiskunnallisesta näkökulmasta käsin (yhteiskunnallisesti). Näillä tarkoitan kolligatiivisten käsitteiden pragmaattista oikeuttamista. Funktionaalinen oikeutusperuste: tieteellinen historiankirjoitus tarvitsee kolligatiivisia käsitteitä ollakseen merkityksellistä historiankirjoitusta. Yhteiskunnallinen oikeutusperuste: Koska kolligatiiviset käsitteet ovat erityinen historiallisen ajattelun muoto, niitä muotoillaan ja käytetään myös maallikoiden keskuudessa. Niinpä yhteiskunnallisen keskustelun kannalta on tärkeää, että tieteellinen historiografia käyttää ja tuottaa kolligatiivisia käsitteitä, jotta yhteiskuntaa koskevassa keskustelussa olisi käytettävissä episteemisessä auktoriteettiasemassa olevia kriittisiä kolligaatioita.