JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tutkielmani tarkastelee Suomen sisällissodan julkista muistamista vuonna 2018. Kuinka Suomessa muistettiin ja huomioitiin sata vuotta aiemmin käytyä sotaa? Minkälaisia tilaisuuksia aiheen tiimoilta järjestettiin, missä niitä järjestettiin ja kuka niitä järjesti? Miten sisällissota huomioitiin valtiotasolla ja valtiollisissa puheissa? Selvitän tilaisuuksien ohjelmatietojen ja puheiden sisältöjen perusteella, mitä teemoja muistamisessa nostettiin esiin. Tarkasteluni kohdistuu erityisesti muistovuoden valtiotason teemoihin, sovintoon ja eheyteen. Voitiinko vuonna 2018 puhua sisällissodan sovinnosta ja kansakunnan eheydestä, vai väreilikö pinnan alla edelleen jako punaisiin ja valkoisiin? Jotta sisällissodan muistamista vuonna 2018 voidaan ymmärtää todella, on tärkeää tuntea sisällissodan muistokulttuurin taustoja. Selvitänkin tutkielmani alussa muistokulttuurin kehitystä sadan vuoden ajalta sekä siihen vaikuttaneita tekijöitä.

Koska vuonna 2018 järjestettiin lukematon määrä sisällissotaa koskevia tapahtumia, rajaan tutkimukseni koskemaan ainoastaan valtioneuvoston Muistovuosi 1918 -sivustolle ilmoitettuja tapahtumia. Otanta antaa yhden läpileikkauksen sisällissodan muistamisesta vuonna 2018. Muistovuosi 1918 oli valtioneuvoston kanslian organisoima hanke, jonka tarkoituksena oli koordinoida sisällissodan muistamista ja tarjota yhteinen alusta tilaisuuksien esittelemiseen. Valtioneuvosto järjesti kaksi omaa tilaisuutta. Tarkastelen valtiotason puheita näissä tilaisuuksissa pidettyjen puheiden kautta.

Käytän tutkielmassani sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Olen tilastoinut muistovuoden tapahtumia erilaisiin kategorioihin, kuten mitä tilaisuudet olivat, missä niitä pidettiin ja millä kielellä niitä järjestettiin. Laadullisissa analyyseissä keskityn tilaisuuksien lähitarkasteluun, narratiiviseen analyysiin sekä kielen käytön ja diskurssien analyyseihin. Myös yhteiskunnallisten rakenteiden analyysi on tärkeää puheiden ja tilaisuuksien kontekstien hahmottamiseksi.

Keskeisiä tutkimustuloksiani ovat huomio, että sisällissotaa muistettiin hyvin monin tavoin vuonna 2018. Muistovuosi 1918 -sivustolle niistä ilmoitettiin vain murto-osa. Myös aiheen käsittelyn teemat olivat moninaiset. Aihetta käsiteltiin yleensä neutraalisti huomioiden sodan molemmat osapuolet. Jos näkökulma oli valittu, oli se ennemmin punainen kuin valkoinen. Erityisesti kaunokirjallisuudessa oli useimmiten punainen näkökulma. Keskeisiksi teemoiksi nousivat tavallisten ihmisten, erityisesti naisten, kohtalot ja henkilökohtaiset muistot, viha ja sen synnyttämä väkivalta sekä sodan sattumanvaraisuus. Häpeän ja kuoleman käsittely sekä yhteisen kärsimyksen näkökulma jäivät yllättävän vähälle huomiolle. Valtiollisissa puheissa sovinto ja eheys sekä demokratian ja tasa-arvon merkitys nousivat vahvasti esiin, mutta esimerkiksi sovinnon käsitettä ei määritelty kunnolla. Sovinnolla tarkoitetaan yleensä anteeksipyyntöä ja -antoa, mutta sisällissodan tapahtumista ei koskaan ole esitetty varsinaisia anteeksipyyntöjä. Sisällissodan sovinto tarkoittaakin tulkintani mukaan enemmän molemminpuolista vapautta puhua ja käsitellä traumaattisia tapahtumia. Näyttää kuitenkin siltä, että vaikenemista on edelleen. Jatkotutkimukseksi ehdottaisin tutkimusta siitä, miksi julkisuudessa on lähes vaiettu valkoisten voiton välttämättömyydestä Suomen itsenäisyydelle. Onko kyse valkoisten häpeästä vai eheyden tavoittelusta?