JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tutkin kandidaatintutkielmassani nelivuotiaan monikielisen lapsen koodinvaihtoa ja tarkemmin ottaen sitä, kuinka pitkiä ja kompleksisia hänen tuottamansa (puheen)vuorot kullakin kielellä ovat. Informanttini elää perheessä, jossa puhutaan suomea, englantia, venäjää ja hollantia. Aineistona on perheen kuvaama videomateriaali, jonka olen litteroinut. Aineiston perusteella informantti puhuu eniten englantia ja suomea ja usein myös näitä kahta kieltä sekaisin. Analysoin aineiston laskemalla informantin tuottamien vuorojen keskipituudet kullakin kielellä ja jaottelemalla vuorot kompleksisuudeltaan eri tasoille.

Tutkimustuloksistani selviää, että informantin tuottamat monikieliset vuorot, eli vuorot, joissa hän on käyttänyt useampaa kuin yhtä kieltä, ovat sekä pitempiä että lauserakenteiltaan kompleksisempia kuin yksikieliset vuorot. Tutkimustulokseni vastaavat aiempien samankaltaisten tutkimusten tuloksia, sillä myös niissä on todettu, että monikielisillä lapsilla monikieliset vuorot ovat pitempiä ja kompleksisempia kuin yksikieliset vuorot. Tämä kertonee siitä, että monikieliset lapset voivat ilmaista itseään paremmin, kun heillä on käytössään kaikki kielelliset resurssinsa.

Abstract

In this bachelor’s thesis, I study the MLUs (mean length of utterance) and complexity of a multilingual child’s utterances. The 4-year-old child’s family speaks four languages: Finnish, English, Dutch, and Russian. The child shows a preference for English (50%) and Finnish (26%), while the rest of his utterances (24%) were code-switched. I found that the code-switched utterances were not only longer, but also more complex than the monolingual utterances.

The results correlate with studies done in recent years, which show that bilingual children have longer MLUs and more complex sentence structures in code-switched utterances. This suggests that code-switching benefits multilingual children as they can express themselves better when they have the opportunity to code-switch.