JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tieteiden ja aatteiden historian pro gradu -työni käsittelee saksalaisen eksistenssifilosofi Karl Jaspersin näkemystä eksistentiaalisesta kriisiytymisestä (Die existentielle Angst). Tutkielmassa tarkastellaan Karl Jaspersin kuvaaman eksistentiaalisen kriisin kehittymisen reunaehtoja, joiden varassa inhimillisen ajattelun loogiset mahdollisuudet loppuvat. Jaspersin näkemykset filosofian, psykiatrian ja uskontoja koskevan välimaastossa ovat näyttöön perustuvassa, evidence-based -tyyppisessä empiirisessä tutkimuksessa vieras ilmiö. Jaspers haastaa aikansa psykiatrian oirepohjaiseen diagnostiikkaan perustuvan ajattelutavan ylittämällä luonnontieteellisen ja humanistisen tutkimusperinteen välisen rajan.

Tutkimuksessa selvitetään, mikä erottaa eksistentiaalisen kriisin pelkästä psyykkisestä kriisistä, ja milloin kriisistä muodostuu myös psyykkinen. Jaspers kohdentaa filosofista pohdintaansa kysymykseen, kuinka psykiatria pystyy perinteisen diagnostiikkansa avulla havaitsemaan etiologisia alkusyitä mahdollisen eksistentiaalisen kyselyn juurilla.

Tutkielman päälähdeaineiston muodostaa Karl Jaspersin psykopatologiaa ja maailmankatsomuksia koskevat alkuperäislähteet vuosilta 1913 ja 1919 tarkennettuine uusintapainoksineen. Lähteiden lähiluku ja tekstianalyysi luovat työn tutkimus- ja tarkastelukulman. Andreas Hermes Kick’n kehittelemää teoreettista mallia hyödynnetään kriisiytymisen vaiheiden kuvauksessa.

Jaspersin kriisiytymistä koskeva käsitteistö on syntynyt hänen eksistenssifilosofisen ajattelunsa pohjalle. Kriisiytymistä tarkastellaan Jaspersin elämänhistorian ja eksistenssifilosofisten perusajatusten valossa. Jaspersin mukaan eksistentiaalisen kriisin kulku lähtee loogisen ajattelun haaksirikkoutumisesta (Scheitern). Kriisille on ominaista ajattelutoimintaa sävyttävä vastakkainasettelujen pohtiminen. Tämä antinominen liike saa aikaan epävarmuutta ja tunnetila huojuu elämää kannattavien tai tuhoavien vaihtoehtojen välillä. Tämänkaltaisten rajatilanteiden (Grenzsituation) kuvaus ilmentää Jaspersin filosofiselle ajattelulle tyypillisten valinnan ja vapauden välisten jännitteiden analyysia. Jaspersin näkemys kriisistä selviytymiseen liittyy transsendentaalin kohtaamiseen ja siitä kohoavan valottumisen (Existenzerhellung) voimaan ojentautua positiiviseen. Subjektiivinen kokemus ’Uudesta’ johtaa näkemyshorisontin avautumiseen (Der Offener Horizont).