JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tämän kirjallisuuskatsauksena toteutetun kandidaatintutkielman tavoitteena on aikaisempien tutkimusten ja kirjallisuuden pohjalta kuvailla, millaisena aikuisen ja lapsen välinen vuorovaikutus näyttäytyy varhaiskasvatuskontekstissa. Mielenkiinnon kohteena ovat lapsen sosioemotionaaliseen kehitykseen liittyvät tarpeet sekä aikuisen vuorovaikutuksellisen toiminnan merkitys noiden tarpeiden palvelemiseksi. Tutkielmassa pyritään myös nostamaan esiin seikkoja, joihin aikuisen tulisi kiinnittää huomiota hänen toimiessaan vuorovaikutuksessa pienen lapsen kanssa. Vuorovaikutuksen merkityksellisyyttä havainnollistetaan John Bowlbyn kiintymyssuhdeteorian kautta.

Valtakunnallisissa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa korostuu oppimiskäsitys, jonka mukaan lapsi kasvaa, kehittyy ja oppii vuorovaikutuksessa muiden ihmisten ja lähiympäristön kanssa. Vaikka kodin merkitys lapsen kehityksen kannalta mielletään ensisijaiseksi, myös varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on tärkeä rooli heidän tukiessaan lasta tämän kehityspolulla. Kiintymyssuhdeteorian mukaisesti lapsi pyrkii muodostamaan psykologisen kiintymyssuhteen häntä hoivaavaan aikuiseen. Turvallisen kiintymyssuhteen muodostumista edesauttaa vastavuoroinen, lämmin ja sensitiivinen vuorovaikutussuhde aikuisen kanssa. Tällaisen suhteen tiedetään tukevan lapsen sosioemotionaalista kehitystä, jonka on todettu olevan yhteydessä lapsen vertaissuhteisiin sekä aikuisiän henkiseen ja fyysiseen terveyteen ja työllistymiseen.

Aikuisen vuorovaikutuksellisen toiminnan merkitystä lapsen sosioemotionaaliselle kehitykselle pidetään kiistattomana. Lapsen suotuisan sosioemotionaalisen kehityksen tukemisen kannalta merkityksellisiksi nousevat paitsi aikuisen omat vuorovaikutustaidot, myös hänen ymmärryksensä koskien lapsen sosioemotionaalista kehitystä ja sen tukemisen keinoja. Lapsen kehittyvää tunteiden ja sosiaalisen maailman ymmärrystä tukee muun muassa aikuisen aito ja kiireetön läsnäolo, herkkyys havaita lapsen tarpeet sekä taito ja halu kuunnella, mitä lapsella on sanottavanaan. Tärkeää on myös kyetä asettumaan lapsen tasolle ja olla niin henkisesti kuin fyysisesti lapsen saatavilla.