JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tutkielman tavoitteena oli koota aineisto PPSHP:n erityisvastuualueen insulinoomatapauksista vuosilta 1980–2010 sekä arvioida niiden ilmaantuvuudessa, taudinkuvassa, diagnostiikassa ja hoitomenetelmissä mahdollisesti tapahtuneita muutoksia. Aineisto liitettiin osaksi kattavaa valtakunnallista aineistoa, jonka avulla voidaan tarkemmin arvioida näissä tekijöissä tapahtuneita muutoksia sekä potilaiden pitkäaikaisennustetta Suomessa. Tutkimus tehtiin rekisteritutkimuksen keinoin, jossa poimimme PPSHP:n alueella diagnosoidut insulinoomatapaukset potilasasiakirjoista sekä patologian Qpat-tietokannasta ja kansallisesta Syöpärekisteristä.

Tapauksia löydettiin PPSHP:n erityisvastuualueelta kymmenen kappaletta, yhdeksän hyvänlaatuista ja yksi pahanlaatuinen kasvain. Potilaista 7 oli naisia ja 3 miehiä, mediaani-ikä diagnoosihetkellä oli 45 vuotta. Insulinooman  ilmaantuvuus PPSHP:n erityisvastuualueella koko tutkimusjaksolla oli 18 ja vuosikymmenittäin tarkasteltuna 6,4 miljoonaa asukasta kohden vuodessa Diagnostinen viive koko tutkimusjaksolla oli 8 kuukautta. Insulinoomadiagnoosi pohjautui kliiniseen taudinkuvaan, laboratoriolöydöksiin, kuvantamistutkimuksiin sekä leikkausresekaattien immunohistokemiallisiin värjäyksiin. Potilaista kahdeksan hoidettiin leikkauksella, lisäksi kuusi sai hyperinsulinemiaa hillitsevää lääkehoitoa. Pahanlaatuista tautia sairastava potilas sai onkologista hoitoa.

Tapauksia löytyi valtakunnallisesti yhteensä 79 kappaletta. Taudin ilmaantuvuus suomalaisessa väestössä oli 0,4–0,9 tapausta miljoonaa aikuista kohden vuodessa. Preoperatiiviset kuvantamistulokset paranivat tutkimusjakson aikana merkittävästi. Huolimatta diagnostiikan, kuten kuvantamismenetelmien kehityksestä, diagnostinen viive pysyi muuttumattomana 1980-luvulta saakka. Leikkauksenjälkeisiä komplikaatiota esiintyi puolella potilaista (51 %), mikä on jonkin verran enemmän kuin kirjallisuudessa esitetty arvio. Parantuneen kuvantamisen rinnalla jatkossa tulee panostaa diagnostisen toiminnan yhdenmukaistamiseen, strukturoituun lähestymistapaan ja kirjaamiseen ja erityisesti leikkauskomplikaatioiden vähentämiseen. Nämä ovat asioita, joita uudet laatujärjestelmät pyrkivät toteuttamaan.