JultikaUniversity of Oulu repository

Abstract

During WWII, 60,000 sea mines were laid to the Gulf of Finland. The casualties of mine warfare reached thousands of human lives and tens of ships sunk in the region. After the war, the waters were cleared of sea mines by minesweepers, with the occurrence of further loss of lives and materiel. Demining in the region continues to this day; it is estimated that there are still tens of thousands of mines lying on the seabed, and their clearing will continue for hundreds of years to come. The sea mines in the Gulf of Finland, therefore, are a dangerous heritage that remains a current issue to the societies of the region today. At the same time as demining operations are acted out on the waters of the Gulf of Finland, the remembering of mine warfare and post-war demining have experienced increasing materialization in the last decades. Memorials, both to the victims of mine warfare and to post-war minesweepers, and museum exhibitions of sea mines, have been one of the media in which the heritage of mine war has been commemorated in both sides of the Gulf of Finland. The aim of the research is to explore the heritage of sea mines and the cultural memory related to mine war and post-war demining in the region; the study examines commemoration in the form of memorials and museums in both Finland and Estonia.

Tiivistelmä

Toisen maailmansodan aikana Suomenlahteen laskettiin 60,000 merimiinaa. Miinasodan seurauksena alueella menetti henkensä tuhansia ihmisiä ja kymmeniä laivoja upposi. Sodan jälkeen miinanraivaajat raivasivat meren miinosta, mistä seurasi lisää kuolonuhreja ja kaluston menetyksiä. Miinanraivaus alueella jatkuu edelleen; arviolta kymmeniä tuhansia miinoja lepää edelleen merenpohjassa, ja niiden raivaus tulee jatkumaan vielä satojen vuosien ajan. Suomenlahden merimiinat ovat vaarallista perintöä, joka on pysynyt ajankohtaisena alueen yhteiskunnille vielä tänäkin päivänä. Samaan aikaan kun miinanraivausoperaatiot toimivat Suomenlahden vesillä, miinasodan ja sodanjälkeisen miinanraivauksen muistaminen on materialisoitunut kasvavassa määrin viime vuosikymmeninä. Muistomerkit, jotka on osoitettu sekä miinasodan uhreille että sodanjälkeisille miinanraivaajille, ja merimiinoja esittelevät museonäyttelyt, ovat olleet yksiä niistä tavoista, joilla miinasodan perintöä on muistettu Suomenlahden molemmilla puolilla. Tutkimuksen tavoitteena on tutkia merimiinojen perintöä ja miinasotaan sekä sodanjälkeiseen miinanraivaukseen liittyvää kulttuurista muistia alueella; tutkimuksessa tarkastellaan muistamista muistomerkkien ja museoiden muodossa sekä Suomessa että Virossa.