JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Nykyisin kulutusyhteiskuntaan sosiaalistutaan lapsuudesta saakka, eikä markkinoilla toimiminen ole helppoa, sillä tuotteiden ja palveluiden valikoima kasvaa kaiken aikaa ja informaatiota on paljon tarjolla. Ilmiönä kuluttaminen on monimutkainen ja ristiriitainen. Puutteelliset talous- ja kuluttajataidot lisäävät eriarvoisuutta, kun arjen hallintaan tarvittavia työkaluja ei ole. Kuluttajakasvatuksen sisällyttäminen perusopetukseen edistää tasa-arvoa, sillä se auttaa ymmärtämään markkinoiden toimintamekanismeja ja vahvistaa kykyä tehdä päätöksiä markkinoilla. Elämänmakuinen kuluttajakasvatus vaatii opettajalta kuluttajakasvatuksellista osaamista ja pedagogista herkkyyttä.

Ilmiönä kuluttajakasvatusta on tutkittu varsin vähän luokanopettajien näkökulmasta, joten tutkimusasetelma on hedelmällinen laadulliselle fenomenografiselle tutkimukselle. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää luokanopettajien käsityksiä lasten kuluttajakasvatuksesta alakoulukontekstissa ja sitä kautta pohtia, miten luokanopettajien kuluttajakasvatuksellisia valmiuksia voidaan tukea. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta luokanopettajaa. Aineistolähtöisen analyysin tuloksena muodostettiin kategorioita, jotka kuvaavat tutkimukseen osallistuneiden luokanopettajien käsityksiä lasten kuluttajakasvatuksesta alakouluissa. Nämä kategoriat ovat: kuluttajakasvatuksen teemat; toimijat, heidän roolinsa ja kuluttajakasvatuksen konteksti; opetusmenetelmät; kuluttajakasvatuksen haasteet alakoulussa sekä luokanopettajien odotukset ja toiveet.

Tämän tutkimuksen tulosten mukaan luokanopettajat liittävät seuraavat teemat lasten kuluttajakasvatukseen alakoulussa: kestävä kehitys, media- ja teknologialukutaito, henkilökohtainen talous, kotitalouden hallinta ja osallisuus, vastuullinen yhteiskunnallinen osallistuminen sekä työelämätaidot ja yrittäjyys. Kuluttajakasvatus nähtiin sekä perheiden että koulujen tehtäväksi, mutta luokanopettajien käsitykset vastuun jakautumisesta vaihtelivat. Opetus koettiin pitkälti opettajalähtöiseksi riippuen esimerkiksi opettajan omasta kiinnostuksesta ja pätevyyden tunteesta aiheen käsittelyyn.

Vaikka luokanopettajat toivat laajasti esille erilaisia opetusmenetelmiä kuluttajakasvatukseen liittyen, keskustelut oppilaiden kanssa ja valmiiden materiaalien hyödyntäminen korostuivat vastauksissa. Haasteiksi koettiin esimerkiksi opetussuunnitelman ylikuormittuneisuus, ajan puute, budjettirajoitteet, verkostoitumisen haasteet ja opettajan kokema epävarmuus. Toiveissa ilmenivät esimerkiksi vuorovaikutteinen ideapankki kuluttajakasvatuksen aiheiden käsittelemiseksi ja aiheiden huomioiminen opettajien koulutuksessa.

Valtavasti kehityspotentiaalia on kuluttajakasvatuksen eri sidosryhmien välisessä verkostoitumisessa sekä paikallisella, kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Perheillä voi myös olla erilaisia käsityksiä kodin ja koulun rooleista lasten kuluttajakasvatuksessa, joten aktiivisempaa keskustelua tarvitaan yhteisten tavoitteiden luomiseksi.