JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Suuret nisäkkäät uhanalaistuvat maailmanlaajuisesti. Pedot ja ihmistoiminta, kuten metsäteollisuus, säätelevät sorkkaeläintiheyksiä. Emosäilyvyys on tärkein hirvieläinten populaation kasvuun vaikuttava tekijä — myös sirkumpolaarisesti esiintyvän peuran (Rangifer tarandus, L. 1758). Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia sen alalajin, Länsi-Euroopan boreaalisella vyöhykkeellä elävän metsäpeuran (R. t. fennicus, Lönn. 1909), emosäilyvyydessä esiintyvää vaihtelua 2010–2019 välisenä aikana keskittyen vuosien väliseen sekä elinkierron vaiheiden (talvehtimis-, vasomis-, rykimäkauden sekä syysvaelluksen) aiheuttamaan vuoden sisäiseen vaihteluun. Tarkastelun kohteina olivat kaksi Suomessa esiintyvää metsäpeurapopulaatiota, joista Suomenselän populaatio on kasvava ja Kainuun populaatio tasainen tai hieman vähenevä. Tutkin, johtuvatko em. populaatioiden erilaiset kannankehitykset emosäilyvyydessä havaittavista eroista. Lisäksi tavoitteena oli selvittää suurpetojen vaikutus metsäpeuran säilyvyyden spatiaaliselle ja ajalliselle vaihtelulle. Aineistona käytettiin GPS-pannoitettujen metsäpeuravaadinten (n=230) koottuja havaintohistorioita, joihin sovitettiin known-fate -malleja MARK-ohjelmalla; mallien valinta ja tulosten tulkitseminen tehtiin Akaiken informaatiokriteerin mukaan. Säilyvyydessä havaittiin sekä ajallista että populaatioiden välistä vaihtelua. Säilyvyys vaihteli elinkierron kausien välillä, muttei merkittävästi vuosien välillä eikä tutkimusjakson aikana. Kainuussa emosäilyvyys oli matalinta talvehtimiskaudella, Suomenselällä rykimäkaudella. Suurin osa kuolemista johtui suurpedoista ja niiden aiheuttama emokuolleisuus oli korkeampaa Kainuussa. Pedot aiheuttivat myös vaihtelua elinkierron kausien välillä: emosäilyvyydeltään matalinta aikaa Kainuussa oli talvehtimiskausi, Suomenselällä rykimäkausi, ja molempien populaatioiden korkein emosäilyvyys oli vastoin hypoteesia vasomiskaudella. Sen korkea emosäilyvyys johtunee vaatimen mukana kulkevasta vasasta, joka heikompana ottaa vastaan pedon hyökkäyksen. Kainuun korkea talvikuolleisuus voi olla seurausta muuttuneista lumiolosuhteista ja ihmistoiminnan vähentämistä, yli 120 vuotta vanhoista metsistä: ilmiöt yhdessä ovat altistaneet peuroja petojen saaliiksi. Jatkotutkimukset voisivat selvittää, miten ympäristötekijät, kuten lumiolosuhteet ja talven pituus, habitaattikoostumus ja vanhan metsän määrä sekä hirvitiheys selittävät metsäpeuravaadinten alueellista säilyvyyden vaihtelua yleisesti sekä Kainuun ja Suomenselän populaatioiden välillä.

Survival patterns of the endangered wild forest reindeer (Rangifer tarandus fennicus) caused by large carnivores

Abstract

The number of large mammals is globally declining. Densities of ungulate populations are regulated by predators and human activities, such as deforestation. These processes affect ungulate populations primarily through offspring production and survival of reproducing females. In populations of long-lived cervid species, survival of females is the most crucial demographic parameter in terms of population growth and viability. There are two separate populations of the endangered and forest-dwelling wild forest reindeer (Rangifer tarandus fennicus, Lönn. 1909, later ’reindeer’) that lie in the mid-boreal vegetation zone in Finland. The population in Suomenselkä is steadily increasing in numbers while the population in Kainuu is barely stable or even declining slowly. I use data on individual histories of reindeer collected using GPS-radio-collars from these populations to examine adult survival of females during 2010–2019. The aim of this study was to examine whether adult survival of females 1) varies annually and whether survival has declined during the study, 2) examine whether survival differs between the populations and 3) whether there is seasonal variation in survival that follows the annual life history stages of reindeer that are seasons of wintering, calving, rutting and autumn migration. In addition, I investigate the role of large predators compared to other causes of death in causing the spatio-temporal variance of female survival by analyzing survival also in relation to predation. The data consists individual encounter histories of 230 GPS-radio-collared adult female reindeer. I analyzed the data using known-fate models in program MARK. I used Akaike’s information criteria in model selection and in interpreting patterns in survival. I did not find differences between study years or a trend in survival across the study period, but annual seasons of female reindeer’s life cycle varied significantly in survival. When only predation was included as a cause of death, Kainuu had consistently lower survival than Suomenselkä, but when all causes of failure where included, Kainuu ja Suomenselkä showed contrasting patterns of seasonal variation. In the Kainuu population, the wintering season held the lowest survival and in Suomenselkä the rutting season instead. Both populations held their highest survival during calving season, which contradicts previous reindeer studies from both Finland and Canada. High adult female survival during the calving season is probably due to stronger prey preference of predators towards the vulnerable calf. The high winter mortality in the Kainuu population may be a consequence of harder snow conditions and lack of old-growth forests (>120 years) for foraging and these phenomena together expose reindeer to predation. As data accumulate, future studies should examine the roles of winter conditions, habitat composition and amount of old-growth forest as well as changes in density of moose (Alces alces) in creating temporal and spatial survival of female reindeer.