JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten ujoutta käsitellään lapsille suunnatuissa 2000-luvulla ilmestyneissä kuvakirjoissa. Ujous on pysyvä temperamenttipiirre, joka kuitenkin tässä ajassa ja kulttuurissa nähdään negatiivisena ominaisuutena. Lasten ujous herättää myös kasvattajissa huolestuneita kysymyksiä. Koska kuvakirjat ovat tärkeä osa lasten kulttuuria ja ne muokkaavat lasten maailmankuvaa, halusin tutkia, millaisena ilmiönä ujous kuvakirjoissa lapsille esitetään. Ujoutta lasten kuvakirjoissa ei ole aikaisemmin tutkittu.

Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: Millaista määritelmää kuvakirjat ujoudesta tuottavat? Miten kuvakirjojen ujouden kuvaus vastaa yhteiskunnan suhtautumista ujouteen? Tutkimusaineistonani on kahdeksan 2000-luvulla julkaistua ujoudesta kertovaa kuvakirjaa. Tutkimusmenetelmänäni on sisällönanalyysi, jonka avulla kirjallisessa muodossa olevaa aineistoa voi luokitella sisällön perusteella eri luokkiin.

Tutkimuksessani ilmenee, että ujous on tarkastelemissani kuvakirjoissa esitetty uusissa sosiaalisissa tilanteissa ilmenevänä ensireaktiona, joka saa ujon hahmon vetäytymään. Kuvakirjoissa ujous lisäksi estää ujoa hahmoa saavuttamasta päämääräänsä, jolloin ujon hahmon on kirjassa ylitettävä ujoutensa. Ystävyyttä käsittelevissä kuvakirjoissa ujous on ujojen hahmojen näkökulmasta negatiivinen ominaisuus, joka johtaa sosiaalisiin ongelmiin. Tämä vastaa yhteiskunnan suhtautumista ujouteen.

Kuvakirjat saattavat tarjota samaistumisen kokemuksia ujoille lapsille, jos lapset kokevat ujouden estävän heitä toimimasta toivomallaan tavalla. Kuvakirjat saattavat myös lisätä ei-ujojen lasten empatiaa ujoutta kohtaan. Toisaalta voi miettiä, ovatko kuvakirjoissa esitetyt ujouden ylittämiseen käytetyt keinot toimivia ujojen lasten näkökulmasta.