JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisena ja missä yhteyksissä melu esiintyy esiopetusikäisten lasten päiväkotikontekstista kertomissa tarinoissa. Tutkimus perustuu empiiriseen aineistoon, joka on kerätty mukautetun eläytymismenetelmän avulla. Lisäksi tutkimus pyrkii kartoittamaan kyseisen menetelmän soveltuvuutta alle kouluikäisten lasten narratiivisen aineiston tuottamistyökaluksi. Ensisijaisesti tutkimus pyrkii vastaamaan kysymykseen: Millaisena esikoululainen kokee melun?

Palo meluaiheisen tutkimuksen tekemiselle nousee ensisijaisesti tutkijan omasta meluherkkyydestä sekä havainnoista ruohonjuuritason varhaiskasvatustyössä. Vaikka tieteellinen tutkimus melun haittavaikutuksista on kiistatonta, ei lasten kuulonhuoltoa koeta yhteiskunnallisesti merkittäväksi asiaksi. Alle kouluikäisten lasten melukokemuksista ei ole juuri saatavilla tutkimusaineistoa, vaan tutkimukset ovat painottuneet työsuojelulliseen näkökulmaan.

Tutkielman alkuun avaan lyhyesti melua sekä ilmiönä että mitattavana suureena. Tämän jälkeen käyn läpi melun haittavaikutuksia ja siihen liittyvää ohjeistusta sekä sen ilmenemistä institutionaalisessa varhaiskasvatuksessa. Seuraavaksi esittelen tutkimukseni taustat ja aineistonkeruumenetelmän sekä kuvaan ratkaisuja, jotka johtivat valitsemani tutkimusfilosofian ja analyysimenetelmän valikoitumiseen. Tämän jälkeen referoin vielä analyysin vaiheita ja kokoan lopuksi yhteen tutkimustulokset.

Kertomuksissaan lapset nostivat vahvasti esiin tilanteita, joissa melu heitä häiritsee. He pitivät erittäin tärkeänä mahdollisuutta rauhoittua keskellä päivää esimerkiksi päivälevon myötä. Myös ryhmäkokojen ja taustahälyn vaikutukset päivän kuormittavuuteen nousivat esiin tutkimusaineistosta. Lapset nostivat selvästi esille pitkien päivien lyhyempiä suuremman kuormittavuuden.