JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Varhaiskasvatusalalla muutokset ovat seuranneet toisiaan kiihtyvällä vauhdilla. Varhaiskasvatuslaki (2018/540) ja Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2018) asettavat varhaiskasvatukselle suuria vaatimuksia ja korkeita tavoitteita. Uusien haasteiden myötä varhaiskasvatushenkilöstön osaamisen tarve on lisääntynyt, mikä edellyttää työntekijöiltä jatkuvaa itsensä kehittämistä ja uuden oppimista. Toimintakulttuurin merkitys ja rooli varhaiskasvatuksen kehittämisessä on korostunut 2000-luvuilla ilmestyneissä Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018) mukaan toimintakulttuurin kehittämisen ytimessä on oppiva kasvatusyhteisö, jossa lapset ja henkilöstö voivat oppia yhdessä ja toisiltaan. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2018) ei kuitenkaan tarkasti määritellä termiä oppiva yhteisö eikä myöskään kerrota, miten päiväkotiyhteisön kehitys oppivaksi yhteisöksi etenee.

Kandidaatintyöni tavoitteena on tutkia integroivan kirjallisuuskatsauksen avulla, miten päiväkotiyhteisön matkaa oppivaksi yhteisöksi voidaan tukea toimintakulttuurin eri elementtien kautta. Päiväkotiyhteisön erityispiirteet, kuten henkilöstön yhteisöllisyys, moniammatillisuus, koulutuksen ja pedagogisen osaamisen heterogeenisyys ja ammatillinen kerrostuneisuus, ovat läsnä toimintakulttuurin näkymättömissä ja tiedostamattomissa perusolettamuksissa, jotka voivat sekä edistää tai ehkäistä yhteisön kehitystä ja oppimista. Otalan (2002, s.169) mukaan oppivassa yhteisössä organisaation kaikilla tasoilla, yksilö-, tiimi- ja organisaatiotasolla, tapahtuu oppimista, joka johtaa yhteisten tavoitteiden parempaan saavuttamiseen. Tutkimukseni perusteella tärkeimmät oppimista edistävät toimintakulttuurin elementit ovat pedagoginen johtajuus, opettajajohtoinen tiimitoiminta, ammatillinen keskustelu sekä yhteisöllinen palaute. Oppivassa kasvatusyhteisössä toimintakulttuurin kehittäminen edellyttää vahvaa pedagogista johtajuutta (Colmer, 2008; Fonsen & Parrila, 2016, Schein, 2010) sekä jaettua johtajuutta, jonka toteuttamiseen opettajajohtoinen tiimitoiminta tarjoaa toimivan käytännön (Heikka, 2016; Hognestad & Boe, 2014). Ammatillinen keskustelu ja yhteisöllinen palaute toimivat pedagogisen johtajuuden sekä tehokkaan tiimitoiminnan oppimisen välineinä (Kupila, 2011; Melasalmi, 2018; Venninen, 2007). Oppiva yhteisö tarjoaa yhteisöllisen, varhaiskasvatuksen tarpeisiin ja ominaispiirteisiin vastaavan mallin, jonka avulla voimme vastata lisääntyneisiin varhaiskasvatuksen osaamishaasteisiin. Oppiva yhteisö tutkimusilmiönä oli mielestäni ajankohtainen ja tutkimustulokseni auttavat osaltaan vastaamaan varhaiskasvatuksen henkilöstön osaamishaasteisiin.