JultikaUniversity of Oulu repository

Abstrakt

Denna pro gradu-avhandling handlar om frivilliga översättningsbyten i romanen Hallonbåtsflyktingen som är översatt från finska till svenska. Syftet med avhandlingen är att få svar på följande frågor: Hurdana och hur många frivilliga översättningsbyten finns det i materialet? Hur påverkar dessa översättningsbyten översättningens innehåll? Lyckas översättaren att bevara originaltextens stil? Som utgångspunkt för analysen använder jag Paula Huhtalas doktorsavhandling (1995). Jag utnyttjar samma kategorisering som Huhtala för att analysera och kategorisera de förekommande frivilliga översättningsbyten i materialet. Utöver hennes doktosavhandling är Ingos (1991a; 1991b; 2007) och Sorvalis (1983) verk angående översättning och översättningsvetenskap centrala källor för denna avhandling. Material består av fem första kapitel i det finska originalverket Vadelmavenepakolainen och dess svenska översättning Hallonbåtsflyktingen. Jag använder både kvalitativ och kvantitativ forskningsmetod. Den kvalitativa metoden utnyttjar jag genom att presentera och beskriva de frivilliga översättningsbyten som finns i mitt material. Kvantitativ metod betyder att jag räknar alla frivilliga översättningsbyten för att ta reda på i vilken mån de förekommer i materialet. Dessa resultat presenterar jag i form av tabeller.

Analysen och resultatet visar att det finns 347 stycken frivilliga översättningsbyten i materialet. Det klart vanligaste översättningsbytet, tillägg, finns totalt 178 stycken i hela materialet. De typiska tilläggen är innehållstomma ord, oftast adverb och konjunktioner. Det näst vanligaste översättningsbytet, uttrycksbyte finns sammanlagt 57 stycken. Det vanligaste fallet är ett sådant byte där översättaren har ersatt ett ord med ett icke-lexikonmotsvarande ord, till exempel ett egennamn eller ett annat substantiv med ett pronomen. Bortfall, det tredje vanligaste översättningsbytet finns totalt 48 stycken. Majoriteten av alla förekommande bortfall är innehållstomma ord, oftast adverb. Det fjärde vanligaste översättningsbytet, satsbyte, finns sammanlagt 17 stycken i materialet. De flesta av dem är sådana där två meningar ersätter en mening. Därtill innehåller materialet 14 stycken informationsbyten och majoriteten av dem är korrigeringar. I materialet är de övriga frivilliga översättningsbytena mer sällsynta. De förekommer i följande mån: 8 stycken både numerus-, stavnings- och ordföljdsbyten, 5 stycken stilnyansbyten samt 4 stycken tidsformsbyten. Namnbytet är det enda frivilliga översättningsbytet som inte förekommer i mitt material. De flesta frivilliga översättningsbyten förändrar inte innehållet. De som förändrar det är en del av de förekommande tilläggen, bortfallen och tidsformsbytena. Därtill förändrar alla informationsbyten naturligtvis innehållet. Sådana frivilliga översättningsbyten som inte resulterar i betydelseförändringar kompletterar vanligen texten eller tydliggör budskapet. En del av dem är även godtyckliga eller sådana där översättaren har strävat efter en dynamisk motsvarighet i stället för formell. Några av dem har även pragmatiska skäl då översättaren har behövt tillämpa budskapet så att det fungerar bättre i målspråkets och målkulturens villkor. En del av de förekommande tilläggen, bortfallen och satsbytena förändrar stilen. Därtill resulterar alla stilnyansbyten i stilförändringar. De flesta av stilförändringarna handlar om sats- och meningsstrukturen. Författarens stil består för det mesta av fåordiga samt korta satser och meningar. Ibland använder han separata huvudsatser och meningar utan konjunktioner samt använder satsradning som stilmedel. På några ställen har översättaren inte bevarat dessa stilmedel i översättningen. Dock kan man se att han överlag har strävat efter ett liknande skrivsätt och stil i översättningen. I det stora hela lyckas översättaren att bevara den ironiska och överdrivande stilen i texten.

Tiivistelmä

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee vapaaehtoisia käännösvaihtoja Hallonbåtsflyktingen-romaanissa, joka on käännetty suomesta ruotsiksi. Tutkielman tarkoitus on saada vastaus seuraaviin kysymyksiin: Millaisia vapaaehtoisia käännösvaihtoja materiaalissa esiintyy ja missä määrin? Miten nämä käännösvaihdot vaikuttavat käännöksen sisältöön? Onnistuuko kääntäjä säilyttämään alkuperäistekstin tyylin? Käytän lähtökohtana analyysiin Paula Huhtalan väitöskirjaa (1995). Hyödynnän samaa tapaa kuin Huhtala kategorisoidakseni ja analysoidakseni materiaalissa esiintyvät vapaaehtoiset käännösvaihdot. Hänen väitöskirjansa lisäksi myös Ingon (1991a; 1991b; 2007) ja Sorvalin (1983) kääntämiseen ja käännöstieteeseen liittyvät teokset ovat keskeisiä lähteitä tälle tutkielmalle. Tutkielman materiaali koostuu suomenkielisen alkuperäisteoksen (Vadelmavenepakolainen) ja sen ruotsinkielisen käännöksen (Hallonbåtsflyktingen) viidestä ensimmäisestä kappaleesta. Käytän tukielmassa sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista tutkimusmetodia. Sovellan kvalitatiivista metodia esitelläkseni ja kuvaillakseni materiaalissa esiintyviä vapaaehtoisia käännösvaihtoja. Kvantitatiivista metodia hyödynnän puolestaan laskemalla kaikki materiaalin vapaaehtoiset käännösvaihdot, selvittääkseni missä määrin niitä esiintyy. Nämä tulokset esittelen taulukoiden muodossa.

Analyysin ja tulosten mukaan materiaali sisältää 347 vapaaehtoista käännösvaihtoa. Selkeästi yleisimpiä käännösvaihtoja ovat lisäykset. Niitä on koko materiaalissa yhteensä 178 kappaletta. Tyypillisiä lisäyksiä ovat sisällöttömät sanat, useimmiten adverbit ja konjunktiot. Toiseksi yleisimpiä käännösvaihtoja ovat ilmauksen vaihdot, joita esiintyy yhteensä 57 kappaletta. Tavallisimmin kääntäjä on korvannut sanan sellaisella sanalla, joka ei ole tälle leksikaalinen vastine, esimerkiksi erisnimen tai muun substantiivin pronominilla. Poistoja, kolmanneksi yleisimpiä käännösvaihtoja esiintyy materiaalissa yhteensä 48. Suurin osa poistoista on sisällöttömiä sanoja, yleisimmin adverbejä. Neljänneksi yleisimpiä käännösvaihtoja ovat lausekkeen vaihdot. Niitä esiintyy yhteensä 17 kappaletta. Enemmistö lausekkeen vaihdoista on sellaisia, joissa kääntäjä on tehnyt lähtötekstin virkkeestä kaksi virkettä. Lisäksi materiaalissa esiintyy 14 kappaletta tiedonvaihtoja, joista suurin osa on virheellisen informaation korjauksia. Muut vapaaehtoiset käännösvaihdot ovat materiaalissani harvinaisempia. Niitä esiintyy seuraavissa määrin: 8 kappaletta numeruksen, tavutuksen ja sanajärjestyksen vaihtoa, 5 kappaletta tyylivivahteen vaihtoa sekä 4 kappaletta aikamuodon vaihtoa. Nimen vaihto on ainoa vapaaehtoinen käännösvaihto, joka ei esiinny materiaalissani. Suurin osa vapaaehtoisista käännösvaihdoista ei aiheuta muutoksia sisältöön. Osa lisäyksistä, poistoista ja aikamuodon vaihdoista aiheuttavat sisällöllisiä muutoksia. Lisäksi kaikki tiedon vaihdot aiheuttavat luonnollisesti vaihtoja sisältöön. Sellaiset vapaaehtoiset käännösvaihdot, jotka eivät muuta sisältöä täydentävät yleensä tekstiä tai selventävät sanomaa. Osa niistä on myös sattumanvaraisia tai sellaisia, joissa kääntäjä on tavoitellut dynaamista vastaavuutta muodollisen sijaan. Lisäksi jotkut niistä on tapahtunut pragmaattisista syistä, ja kääntäjän on täytynyt soveltaa sanomaa sellaiseksi, joka toimii paremmin kohdekulttuurin ja -kielen ehdoilla. Osa materiaalissa esiintyvistä lisäyksistä, poistoista ja lausekkeen vaihdoista muuttavat tekstin tyyliä. Lisäksi kaikki tyylivivahteen vaihdot aiheuttavat tyylimuutoksia. Suurin osa tyylimuutoksista pohjautuu lause- tai virkerakenteisiin. Kirjailijan kirjoitustyyli koostuu useimmiten vähäsanaisista sekä lyhyistä lauseista ja virkkeistä. Toisinaan hän kirjoittaa pitkiä, kuvailevia lauseita ja virkkeitä ilman konjunktioita. Toisin sanoen hän erottaa usein itsenäiset päälauseet toisistaan pilkulla konjunktioiden sijaan. Joissain tapauksissa kääntäjä ei ole käyttänyt tätä samanlaista kirjoitustyyliä. Yleisesti on kuitenkin huomattavissa, että hän on tavoitellut käännöksessä kirjailijan kirjoitustapaa ja -tyyliä. Kaiken kaikkiaan kääntäjä onnistuu säilyttämään kirjailijan ironisen ja liioittelevan kirjoitustyylin.