JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tutkielmassa tarkastellaan 14–24-vuotiaiden peruskoululaisten sekä ammattiopistossa ja yliopistossa opiskelevien oululaisnuorten puhekieltä. Tutkittavina kielenpiirteinä ovat diftonginreduktio ja itämurteiden erikoisgeminaatio, joita ei perinteisesti pidetä Oulun murteeseen kuuluvina piirteinä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka usein ja kuinka vahvasti tarkasteltavaksi valitut piirteet edustuvat puhekielessä ja kuinka ne varioivat eri oppilaitoksissa ja sukupuolten välillä. Tutkielmassa pohditaan myös variaation taustalla vaikuttavia syitä ja funktioita. Aineistoa analysoidaan pääasiassa kvantitatiivisesti, mutta analyysin tuloksia pohditaan myös kvalitatiivisesti.

Informantteina on yhteensä 35 oululaista nuorta, jotka osallistuvat pari- ja ryhmäkeskusteluihin. Aineisto on kerätty syksyllä 2017 ja 2019. Keskusteluja on yhteensä 12, joista kukin kestää noin 30 minuuttia. Suurin osa keskusteluista käydään samaa sukupuolta olevan kaverin kanssa, mutta aineistoon sisältyy myös kolme sellaista keskustelua, joissa on mukana sekä tyttöjä että poikia.

Tutkielman analyysi perustuu keskusteluista poimittuihin diftongeihin ja erikoisgeminaatioasemassa oleviin konsonantteihin. Analyysin apuna on käytetty Labovin tunnuslukumallia, jonka avulla on laskettu tunnuslukuindeksit tutkittaville kielenpiirteille sekä informanttiryhmille. Analyysissa on tutkittu erikseen jokainen redusoituva diftongi sekä erikoisgeminaatioasemassa oleva konsonantti. Erikoisgeminaation analyysissa on tarkasteltu lisäksi tavuaseman vaikutusta geminoitumiseen.

Aineiston diftongeista redusoituu noin 32 %. Herkimmin redusoituvia diftongeja ovat äy, öi, ja äi. Erikoisgeminaatioasemassa olevista konsonanteista geminoituu noin 21 %. Herkimmin geminoituvia konsonantteja ovat m, l, n ja r. Konsonantit geminoituvat useimmin ja vahvimmin toisen ja kolmannen tavun välillä. Tutkimukseen ei sisälly muotoryhmittäistä tarkastelua, mutta näyttää siltä, että erikoisgeminaatiota esiintyy nuorten puheessa erityisesti leksikaalistuneena (esimerkiksi varmmaan, olla persseestä, tyylliin) ja tietyissä muotoryhmissä. Yliopistossa ja ammattiopistossa opiskelevien puheen murrepiirteissä ei ole suuria eroja; sen sijaan pojat puhuvat murteellisemmin kuin tytöt. Kaikkein yleiskielisimmin puhuvat 9.-luokkalaiset tytöt, mutta heidänkin puheessaan esiintyy diftonginreduktiota ja erikoisgeminaatiota tietyissä vuorovaikutustilanteissa ja topiikin vaikutuksesta. Murrepiirteet korostuvat myös samaa sukupuolta olevien kanssa käydyistä keskusteluista.

Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa oululaisnuorten puheessa esiintyvän enemmän itäisiä murrepiirteitä kuin aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu. Jatkossa voisi olla tarpeen selvittää myös esimerkiksi perinteisten oululaisten murrepiirteiden esiintymistä samasta aineistosta tai diftonginreduktion ja erikoisgeminaation tutkimista yli 30-vuotiaiden oululaisten puheesta.