Myastenia graviksen diagnostiikka ja hoito OYS:n neurologian poliklinikalla
Latvala-Jääskeläinen, Johanna (2020-05-13)
Latvala-Jääskeläinen, Johanna
J. Latvala-Jääskeläinen
13.05.2020
© 2020 Johanna Latvala-Jääskeläinen. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202005141717
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202005141717
Tiivistelmä
Myastenia gravis on harvinainen hermo-lihasliitosta vaurioittava autoimmuunisairaus. Sen tunnistettavin piirre on eri lihaksissa ilmenevä aaltoileva lihasheikkous. Myastenian diagnoosi perustuu oirekuvaan ja vasta-aine- sekä neurofysiologisiin tutkimuksiin. Parantavaa hoitoa ei ole, mutta oireita voidaan hallita oireenmukaisella ja immunosuppressiivisella lääkityksellä sekä valikoiduissa tapauksissa tymektomialla. Taudin harvinaisuus, heterogeeninen luonne ja vaihtelevat hoitolinjaukset tuovat kuitenkin haasteensa sen diagnostiikkaan ja hoitoon. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella myasteniapotilaiden diagnostiikan ja hoidon toteutumista Oulun yliopistollisessa sairaalassa (OYS) sekä tutkia myasteniapotilaiden kliinisten piirteiden kirjoa.
Tutkimus on retrospektiivinen rekisteritutkimus, johon potilaat kerättiin OYS:n sairauskertomusjärjestelmästä aikaväliltä 1.1.2005–31.12.2014. Aineistoon tuli 76 potilasta, joiden diagnoosi oli varmentunut ja joiden diagnostiikka sekä hoito oli tapahtunut pääosin OYS:ssa. Potilaista kerättiin demografisten tietojen lisäksi tiedot diagnostisten tutkimusten käytöstä ja toteutuneista hoidoista.
Myastenian prevalenssi Pohjois-Pohjanmaan väestössä 31.12.2014 oli 16.6/100,000. Keskimääräinen vuosittaisten uusien diagnoosien insidenssi oli 0.17/100,000 vuosina 1985–1994 ja 1.15/100,000 vuosina 2005–2014. Viive oireiden alusta diagnoosiin oli 5.1 kk (vaihteluväli 0.2–127 kk). Pitkäkestoista immunosuppressiivista hoitoa oli saanut 42.1% potilaista. Tymektomia oli tehty 56.6.%:lle potilaista. Kortisonin päivittäinen annos pieneni tymektomian jälkeen, yhden vuoden kohdalla tymektomiasta 6.25 mg ja kahden vuoden kohdalla 7.5 mg.
OYS:n neurologian poliklinikalla myastenian diagnostiikka ja hoito olivat pääosin hoitosuositusten mukaisia. Myasteniapotilaiden kliiniset piirteet olivat kirjallisuudessa kuvatun kaltaisia, mutta tymooma oli harvinainen (2.6%).
Tutkimus on retrospektiivinen rekisteritutkimus, johon potilaat kerättiin OYS:n sairauskertomusjärjestelmästä aikaväliltä 1.1.2005–31.12.2014. Aineistoon tuli 76 potilasta, joiden diagnoosi oli varmentunut ja joiden diagnostiikka sekä hoito oli tapahtunut pääosin OYS:ssa. Potilaista kerättiin demografisten tietojen lisäksi tiedot diagnostisten tutkimusten käytöstä ja toteutuneista hoidoista.
Myastenian prevalenssi Pohjois-Pohjanmaan väestössä 31.12.2014 oli 16.6/100,000. Keskimääräinen vuosittaisten uusien diagnoosien insidenssi oli 0.17/100,000 vuosina 1985–1994 ja 1.15/100,000 vuosina 2005–2014. Viive oireiden alusta diagnoosiin oli 5.1 kk (vaihteluväli 0.2–127 kk). Pitkäkestoista immunosuppressiivista hoitoa oli saanut 42.1% potilaista. Tymektomia oli tehty 56.6.%:lle potilaista. Kortisonin päivittäinen annos pieneni tymektomian jälkeen, yhden vuoden kohdalla tymektomiasta 6.25 mg ja kahden vuoden kohdalla 7.5 mg.
OYS:n neurologian poliklinikalla myastenian diagnostiikka ja hoito olivat pääosin hoitosuositusten mukaisia. Myasteniapotilaiden kliiniset piirteet olivat kirjallisuudessa kuvatun kaltaisia, mutta tymooma oli harvinainen (2.6%).
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31941]