JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tässä pro gradu -tutkielmassa analysoin aikakauslehti Look at Finlandin Lappi-kuvaa vuosina 1964–1983. 1964 perustettu julkaisu pyrki edistämään Suomen maatunnettuutta ja matkailua ulkomailla, mikä selittää osaltaan Lappiin liittyvän sisällön matkailupainotteisuutta. Tutkittava ajanjakso ilmentää Lapin sodanjälkeisen massaturismin alkuvaihetta ennen myöhempää kehitystä kohti talvikaudelle keskittynyttä toiminnallista elämysturismia. Lehden toimenkuva liittyy myös olennaisesti tutkielman lähdekritiikkiin. Lapin vuosisatainen kuvaustraditio, jota aiempi tutkimus on tähän mennessä erityisesti varhaisemmilta vaiheilta jo kyennyt laajalti valottamaan, ilmentää eräänlaista jatkumoa Lapin kuvauksessa ja luo kiinnostavan pohjan aiheen tarkastelulle hieman tuoreemman ajanjakson ja vielä tutkimattoman aineiston kontekstissa.

Tarkastelun kohteena on ollut kaikki lehden Lappia koskenut teksti- ja kuvasisältö vuosien 1964–1983 numeroista ja tutkimusmenetelmänä olen käyttänyt sisällönanalyysiä. Tutkielmassa etsin vastausta siihen millainen oli Look at Finlandin kuva Lapista kyseisellä ajanjaksolla sekä mitkä tekijät vaikuttivat kuvan taustalla. Pohdin sekä aiemman kuvaustradition että aikansa yhteiskunnallisen kontekstin merkitystä kuvaukselle ja sitä, millaisia mielikuvia, stereotypioita ja yksittäisiä elementtejä Lappiin lehdessä liitettiin. Lisäksi selvitän lehden toimintaa ohjanneen maakuvan edistämistyön valossa Lappi-kuvan suhdetta Suomi-kuvaan laajemminkin. Aineiston tulkintaan on vaikuttanut ymmärrys Lapin kuvauksista lehden tuottamina representaatioina, uudelleen rakennettuina esityksinä todellisuudesta.

Luonnon ja saamelaiskulttuurin pohjalle perustunut vanha kuvaustraditio vaikutti yhä Look at Finlandin käsityksiin Lapista. Perinneasuisia saamelaisia, poroja sekä jylhää tunturierämaata kuvattiin ahkerasti, ja sävy näiden ympärillä oli usein eksoottinen tai romantisoiva. Lappi rauhaisine erämaineen esitettiin arjen pakopaikkana. Lehden monilta osin ulkopuolinen asema suhteessa Lappiin heijastuu erityisesti stereotyyppisestä saamelaiskuvasta, jonka yhteydessä omintakeisina esitetyt kulttuuri- ja elinkeinotraditiot kertovat saamelaisuuteen liitetystä vierauden lumosta sekä edelleen pelkistetyn toisen roolista. Samanaikaisesti retkeilijän romanttisen Lappi-kuvan rinnalla tuotettiin toisentyyppistä kuvaa pohjoisen arkisesta aluekehityksestä ja nykyaikaisista rinnekeskuksista, jotka kertoivat ajankohtaisempaa tarinaa sotienjälkeisen Lapin modernisaatiosta, matkailun kasvusta ja lasketteluturismin suosiosta kuin myös suomalaista yhteiskuntaa ja Suomi-kuvaa muovanneesta hyvinvointivaltiokehityksestä. Kuvaustraditioiden, ajankohtaiskehityksen ja maakuvan edistämistyön välimaastossa esitykset eivät olleet aina täysin yksiselitteisiä tai edes vailla ristiriitoja. Kasvava keskustelu ympäristön tilasta ja saamelaisyhteisön asemasta heijastui Lapin kuvaukseen 1970-luvulla, jolloin koskemattoman erämaan haavoittuvuus sekä saamelaiskulttuurin säilyminen yhdessä modernisaation haasteiden kanssa nousivat useasti esiin muovaten osaltaan niin Lapin kuin Suomen kuvaa lehdessä.