JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Pro gradu -tutkielmassani tutkin pohjoissuomalaisten käsityksiä sukupuolittuneista ammattinimikkeistä. Tutkin 23 mies-loppuista ammattinimikettä ja niiden neutraaleja vastineita. Lisäksi tutkin piilomaskuliiniseksi tai -feminiiniseksi oletettuja ammattinimikettä. Tutkimuksessani tavoitteena on ollut selvittää, miten informantit suhtautuvat sukupuolittuneisiin ammattinimikkeisiin. Tutkin myös sitä, miten informanttien sosiaalinen tausta vaikuttaa suhtautumiseen. Tutkimukseni on kansanlingvistinen, sillä tutkin informanttien kielikäsityksiä. Olen kerännyt aineistoni Webropol-kyselylomakkeella Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa asuvilta informanteilta lokakuussa 2019.

Tutkielmassani on selvinnyt, että enemmistö informanteista suhtautuu mies-loppuisten nimikkeiden neutraalistamiseen kielteisesti. Ammattinimikkeiden neutraalistamista ei koeta tarpeelliseksi, eikä ammattinimikkeissä olevaa mies-sanaa tulkita sukupuoleen viittaavaksi. Enemmistö informanteista suhtautuu kuitenkin jo olemassa oleviin neutraaleihin vastineisiin (esim. toimittaja) myönteisesti. Valittaessa mies-loppuisen nimikkeen ja neutraalin vastineen välillä informantit valitsevat useammin neutraalin vastineen. Tutkimustulokset ovat siis jonkin verran ristiriitaisia keskenään, mistä voidaankin päätellä, että kielteinen suhtautuminen mies-loppuisten ammattinimikkeiden neutraalistamiseen liittyy jonkinlaisiin ennakkoasenteisiin, joita informanteilla on kielen sukupuolineutraalistamista kohtaan. Informanttien sosiaalisia taustoja vertailtaessa selkeimmin esiin nouseva tekijä on informantin sukupuoli. Miehistä runsaat 74 % suhtautuu nimikkeiden neutraalistamiseen kielteisesti. Miesinformantit valitsevat myös mies-loppuisen nimikkeen neutraalia vastinetta paremmaksi vaihtoehdoksi muita ryhmiä useammin.

Huonoimpana vastineena ammattinimikkeiden mies-lopulle informantit pitävät erityisesti henkilö-loppua. Sen sijaan neljä parhaimmaksi koettua neutraalia nimikettä ovat kaikki kieleen jo vakiintuneita ja-tekijänjohtimella muodostettuja ammattinimikkeitä. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että mies-päätteen korvaavan yksittäisen johtimen tai sanan sijaan informantit pitävät tärkeänä sitä, että neutraali vastine kuvaa samaa tointa kuin mies-loppuinen vastine. Enemmistö informanteista kokee myös ammattinimikkeiden määräytymisen työntekijän sukupuolen mukaan huonona asiana. Esimerkkeinä mies- ja naistyöntekijöiden eriävistä nimikkeistä käytin lentoemäntää ja stuerttia.

Tutkimuksessani nimikkeet lääkäri ja luokanopettaja on tulkittu täysin neutraaleiksi nimikkeiksi. Kaikki 10 piilomaskuliinisiksi tai -feminiinisiksi oletettua nimikettä on tulkittu useimmin neutraaleiksi, mutta nimikkeitä on tulkittu kuitenkin jonkin verran piilosukupuolisiksikin. Mieheen viittaaviksi nimikkeiksi on tulkittu nimikkeet sotilas, insinööri, presidentti ja juristi. Naiseen viittaaviksi nimikkeiksi taas on tulkittu kätilö, lastenhoitaja, sairaanhoitaja, tutkija ja juristi. Miehet tulkitsevat piilomaskuliiniset ja -feminiiniset nimikkeet sukupuolittuneiksi naisia useammin, nuorin ikäryhmä vanhempia useammin, pohjoispohjalaiset kainuulaisia tai lappilaisia useammin ja korkea-asteen suorittaneet toisen asteen suorittaneita useammin.

Tutkielmassani saadaan kansanlingvististä tietoa sukupuolittuneisiin ammattinimikkeisiin liittyvistä käsityksistä. Tutkimukseni painottuu kuitenkin lähinnä geneeris-maskuliinisiin nimikkeisiin, ja tutkimustietoa esimerkiksi geneeris-feminiinisistä nimikkeistä täytyisi saada lisää.