JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, vaikuttaako virtuaalilaseilla luotu, nimettäviä objekteja semanttisesti tukeva ympäristö afaattisen henkilön nimeämiseen. Tutkielmassa tarkasteltiin nimeämistarkkuuden ja -nopeuden kehittymistä sekä nimeämistä tukevien vihjeiden tarvetta. Lisäksi selvitettiin, eroaako tarkkuuden ja nopeuden kehittyminen virtuaalilaseilla harjoitellessa perinteisestä kuvakorttien nimeämisestä. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös, miten virtuaalilaseja voidaan käyttää etäkuntoutuksessa, jossa afaattinen henkilö harjoittelee itsenäisesti lähiympäristön tukemana.

Tutkimukseen osallistui kaksi afaattista henkilöä, joista toinen osallistui lähi- ja toinen etäkuntoutusjaksolle. Lähikuntoutusjakso kesti neljä viikkoa, jonka aikana tutkittava sai kuntoutusta viisi kertaa viikossa. Etäkuntoutusjaksolla tutkittava harjoitteli 13 viikon ajan haluamansa määrän. Lähikuntoutusjaksolla tutkittava harjoitteli virtuaalilaseilla ja perinteisen puheterapian keinoin yhtä paljon. Harjoituksiin kuului nimeämistä virtuaalitodellisuuteen luodussa keittiössä sekä perinteisen puheterapian keinoin kuvakorteista. Nimeämistä tuettiin semanttisella vihjeistyksellä. Suoriutumisesta arvioitiin nimeämisnopeutta, -tarkkuutta ja tarvittavien vihjeiden määrää. Etäkuntoutusjaksolla tutkittavia teki nimeämisen ja sanantunnistamisen harjoituksia virtuaalitodellisuudessa. Harjoitukset suunniteltiin niin, että ne vahvistavat nimettävän sanan semanttisia piirteitä ja tukevat nimeämistä.

Tässä tutkimuksessa virtuaalitodellisuuteen luotu, nimeämistä visuaalisesti tukeva ympäristö ei nopeuttanut afaattisen henkilön nimeämistä perinteiseen kuvista nimeämiseen verrattuna lähikuntoutusjaksolla. Molemmissa harjoitusmuodoissa tarvittavien vihjeiden määrä kuitenkin väheni hieman ja oikeiden vastausten määrä lisääntyi kuntoutusjakson loppua kohden. Harjoitusmuotoina virtuaalitodellisuus ja perinteinen kuvakorttiharjoitus toimivat siis tällä afaattisella henkilöllä yhtä hyvin. Tämän vuoksi virtuaalilaseilla luotua virtuaalitodellisuutta voidaan pitää varteenotettavana vaihtoehtona perinteiselle nimeämisen kuntoutukselle. Tutkimuksessa selvisi myös, että virtuaalilasien käyttö soveltuu itsenäiseen harjoitteluun. Etäkuntoutuksessa olleen tutkittavan suoriutuminen nimeämistä mittaavissa testeissä parani selkeästi kuntoutuksen myötä.

Tämän tutkimuksen perusteella virtuaalilaseja voidaan käyttää afasian nimeämisen kuntoutuksessa. Lasit soveltuvat lähikuntoutuksen lisäksi etäkuntoutukseen. Tutkimusta tarvitaan kuitenkin lisää useammilla tutkittavilla. Puheterapiapalvelut eivät tällä hetkellä toteudu Suomessa riittävällä tavalla. Tämän vuoksi tulevaisuudessa on tärkeää tehdä lisätutkimusta virtuaalilasien käytöstä etenkin etäkuntoutuksessa. Virtuaalilaseilla voitaisiin mahdollistaa kuntoutusta alueille, joissa puheterapiaa ei ole saatavilla.