Luonnon merkitys lapselle varhaiskasvatuksessa
Nurmela, Tiina (2020-05-28)
Nurmela, Tiina
T. Nurmela
28.05.2020
© 2020 Tiina Nurmela. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202005302243
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202005302243
Tiivistelmä
Tämän kandidaatintutkimuksen tarkoitus oli selvittää, millaisia vaikutuksia luonnonympäristöllä on lapsen kasvuun, kehitykseen ja hyvinvointiin sekä luonnonympäristön ja lähimetsän merkitystä varhaiskasvatuksessa. Sekä, onko säännöllisellä toimimisella luonnonympäristössä kuinka suuri merkitys. Tutkimuksessa tarkasteltiin varhaiskasvatusikäisen lapsen kehityspsykologiaa, erityisesti niitä asioita mitkä vaikuttavat lapsen kasvuun ja kehitykseen ja miten nämä nivoutuvat luonnon vaikutusten kanssa. Tutkimuskysymyksenä oli, ”Miten luonnossa oleminen tukee lapsen kasvua, kehitystä ja hyvinvointia varhaiskasvatuksessa?” Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, tarkemmin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena.
Tutkimuksen johtopäätös on, että luonnon myönteiset vaikutukset ovat kokonaisvaltaisia lapsen kasvuun ja kehitykseen sekä hyvinvointiin. Luonnonympäristö tukee lapsen kehitystä kokonaisvaltaisesti ja edistää lapsen fyysisen ja motorisen kehityksen lisäksi kognitiivisia ja sosioemotionaalisia taitoja. Varhaiskasvatuksessa ei ole määritelty luonnossa toimimista, mutta se on kuitenkin yksi osa-alue ympäristökasvatusta. Varhaiskasvatuksen ympäristökasvatuksen tavoitteina on lasten luontosuhteen vahvistaminen ja vastuullisen toiminnan opettaminen ympäristössä sekä lapsien ohjaaminen kestävään elämäntapaan. Luontosuhteen rakentuminen edellyttää säännöllistä toimimista luonnossa. Kasvattaja on suuressa roolissa lapsen luontosuhteen rakentumiselle. Olennaista on kasvattajan aito kiinnostus ja myönteinen suhtautuminen luonnonympäristöön.
Tutkimuksen johtopäätös on, että luonnon myönteiset vaikutukset ovat kokonaisvaltaisia lapsen kasvuun ja kehitykseen sekä hyvinvointiin. Luonnonympäristö tukee lapsen kehitystä kokonaisvaltaisesti ja edistää lapsen fyysisen ja motorisen kehityksen lisäksi kognitiivisia ja sosioemotionaalisia taitoja. Varhaiskasvatuksessa ei ole määritelty luonnossa toimimista, mutta se on kuitenkin yksi osa-alue ympäristökasvatusta. Varhaiskasvatuksen ympäristökasvatuksen tavoitteina on lasten luontosuhteen vahvistaminen ja vastuullisen toiminnan opettaminen ympäristössä sekä lapsien ohjaaminen kestävään elämäntapaan. Luontosuhteen rakentuminen edellyttää säännöllistä toimimista luonnossa. Kasvattaja on suuressa roolissa lapsen luontosuhteen rakentumiselle. Olennaista on kasvattajan aito kiinnostus ja myönteinen suhtautuminen luonnonympäristöön.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31941]