Sokereiden ja sokerioligomeerien nestekromatografinen analysointi
Halonen, Laura (2020-05-28)
Halonen, Laura
L. Halonen
28.05.2020
© 2020 Laura Halonen. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202006022250
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202006022250
Tiivistelmä
Hemiselluloosa on raaka-aine, jota ei tällä hetkellä hyödynnetä laajalti teollisuudessa. Hemiselluloosaa on saatavilla lähes alueesta riippumatta, sillä puut ja peltokasvit sisältävät sitä runsaasti. Sen käyttömahdollisuuksista ja ominaisuuksista ei vielä tällä hetkellä tiedetä runsaasti. Tässä työssä keskitytään tutkimaan hemiselluloosarakenteen sokereiden ja sokerioligomeerien uuttamista ja analysointia.
Työn tarkoituksena oli selvittää mahdollisuuksia saada selville tiettyjen puulajien hemiselluloosarakenteesta uuttuvien erilaisten sokereiden ja sokerioligomeerien määrät sekä mahdollisuuksia niiden erottamiseen toisistaan. Valitut puulajit olivat Suomessa runsaasti esiintyvät mänty, kuusi ja koivu. Tavoitteena työssä oli saada kyseisten puulajien uutetuista liuoksista selkeät kromatogrammit nestekromatografilla. Näistä kromatogrammeista tarkoituksena oli saada selville puulajien sokeri- ja sokerioligomeerikoostumukset ja nähdä, kuinka hyvin komponentit pystytään erottamaan toisistaan.
Valittujen puulajien puuainesta uutettiin kuumavesiuutolla kahdessa eri lämpötilassa. Kokeissa havaittiin, että jokaisen puulajin kohdalla yksittäiset sokerit ovat näkyvissä kromatogrammeissa selvinä toisistaan erottuvina piikkeinä uuttaessa puuainesta pienemmässä lämpötilassa. Lämpötilaa nostaessa sokereiden pitoisuudet nousevat ja piikit eivät enää erotu toisistaan yhtä hyvin. Pienemmässä lämpötilassa uutettujen puuainesten kromatogrammeista huomataan, että erikokoiset sokerit ja sokerioligomeerit on mahdollista tunnistaa ja erottaa toisistaan suhteellisen hyvin. Tämän pohjalta on hyvä lähteä tutkimaan ja kehittämään sokereiden ja sokerioligomeerien erottamista puuaineksesta lisää, sillä se on tässä työssä todettu mahdolliseksi.
Työn tarkoituksena oli selvittää mahdollisuuksia saada selville tiettyjen puulajien hemiselluloosarakenteesta uuttuvien erilaisten sokereiden ja sokerioligomeerien määrät sekä mahdollisuuksia niiden erottamiseen toisistaan. Valitut puulajit olivat Suomessa runsaasti esiintyvät mänty, kuusi ja koivu. Tavoitteena työssä oli saada kyseisten puulajien uutetuista liuoksista selkeät kromatogrammit nestekromatografilla. Näistä kromatogrammeista tarkoituksena oli saada selville puulajien sokeri- ja sokerioligomeerikoostumukset ja nähdä, kuinka hyvin komponentit pystytään erottamaan toisistaan.
Valittujen puulajien puuainesta uutettiin kuumavesiuutolla kahdessa eri lämpötilassa. Kokeissa havaittiin, että jokaisen puulajin kohdalla yksittäiset sokerit ovat näkyvissä kromatogrammeissa selvinä toisistaan erottuvina piikkeinä uuttaessa puuainesta pienemmässä lämpötilassa. Lämpötilaa nostaessa sokereiden pitoisuudet nousevat ja piikit eivät enää erotu toisistaan yhtä hyvin. Pienemmässä lämpötilassa uutettujen puuainesten kromatogrammeista huomataan, että erikokoiset sokerit ja sokerioligomeerit on mahdollista tunnistaa ja erottaa toisistaan suhteellisen hyvin. Tämän pohjalta on hyvä lähteä tutkimaan ja kehittämään sokereiden ja sokerioligomeerien erottamista puuaineksesta lisää, sillä se on tässä työssä todettu mahdolliseksi.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [32026]