JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Lymfoomat ovat imukudoksen pahanlaatuisia kasvaimia. jonka voivat esiintyä myös imukudoksen ulkopuolella ekstranodaalisesti. Suurin osa lymfoomista on non-Hodgkin-lymfoomia (90 %) ja loput Hodgkin lymfoomia. Tutkielmassa käsitellään Non-Hodgkin-lymfoomista mm. diffuusia suurisoluista B-solulymfoomaa (DLBCL), follikulaarista lymfoomaa, manttelisolulymfoomaa ja primaaria aivolymfoomaa (PCNSL). Hodgkin lymfoomaa käsitellään yleisellä tasolla.

Lymfooman oireet ovat moninaisia ja riippuvat erityisesti lymfooman sijainnista sekä levinneisyydestä. Oireet voivat olla elimen toimintahäiriöstä johtuvia paikallisia oireita, imusolmukkeiden suurenemista tai esimerkiksi aivolymfooman kohdalla neurologisia oireita. Yleisoireita, kuten kuumetta, yöhikoilua sekä tahatonta painonlaskua esiintyy levinneessä taudissa.

Lymfoomien ennustetta voidaan arvioida Ann Arbor -levinneisyysluokituksella sekä erilaisten riskipisteytyksien avulla, kuten IPI-pistein (International Prognostic Index).

Tutkimusaineistossa oli 164 potilasta, joista 142:lle tehtiin autologinen kantasolusiirto Oulun yliopistollisessa sairaalassa vuosien 2012–2019 välisenä aikana. Aineisto kerättiin Esko-potilastietojärjestelmästä ja tilastollisen analyysin tekemiseen käytettiin SPSS-ohjelmaa.

Lymfoomien hoitoon voidaan käyttää monisolusalpaajien lisäksi valikoiduilla potilailla sädehoitoa sekä autologista kantasolusiirtoa hoidon vasta-aiheet huomioiden. Autologisella kantasolusiirrolla mahdollistetaan luuytimen nopeampi korjaantuminen sytostaattihoidon jälkeen sekä suurempien sytostaattiannosten käyttö. Aineistossa yleisimmät intensiivihoitoon liittyvät haittavaikutukset olivat mukosiitti 52 (32,3 %) ja sepsis 29 (18,0 %). Pidemmän seurantavälin haitoista yleisin oli sytomegalovirusinfektio (CMV-infektio), jota esiintyi 15 potilaalla (9,3 %).

Tutkielman tulokset vastasivat aiemmin kirjallisuudessa esitettyjä tuloksia. Diffuusia suurisoluista lymfoomaa sairastavilla tauti oli remissiossa kahden ja viiden vuoden kohdalla 90,4 %. PCNSL potilaiden PFS (progressiovapaa elinaika) oli kahden vuoden kohdalla 61,7 % ja viiden vuoden kohdalla 43,1 %. Yleisimmin käytetyillä korkea-annoshoidoilla, niiden haittavaikutuksilla tai potilaan sukupuolella ei ollut vaikutusta lymfooman uusiutumiseen.