JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tutkin pro gradu -työssäni surra-verbin NUT- ja TU-partisiippien vokaalivartaloistumista. Vokaalivartaloistuminen tarkoittaa kielen morfologista muutosta, jossa kaksivartaloisen sanan konsonanttivartalon tilalla yleistyy norminvastaisesti vokaalivartalo (esimerkiksi NUT-partisiipin yksikön nominatiivissa surrut > *surenut). Tutkimuksessani vertailin norminmukaisia surra-verbin NUT- ja TU-partisiippeja norminvastaisiin surra-verbin NUT- ja TU-partisiippeihin. Keräsin aineistoni Kielipankin konkordanssihakuohjelmalla eli Korpilla Suomi24-sivuston keskustelupalstoilta.

Tutkielmani tavoitteena oli selvittää, millaisissa morfosyntaktisissa ja morfologisissa konteksteissa norminmukaisia ja -vastaisia surra-verbin NUT- ja TU-partisiippeja esiintyy. Vertailemalla aineistoni konsonantti- ja vokaalivartaloisia muotoja tarkastelin sitä, keskittyvätkö molemmat muodot samankaltaisiin rakenteisiin vai eroavatko niiden kontekstit jollain tapaa toisistaan. Aineistoni analyysi antoi myös tärkeää tietoa vokaalivartaloistumisen nykytilanteesta suomen kielessä.

Tärkeimpänä havaintona aineistostani tein sen, että vokaalivartaloistuneet surra-verbin NUT- ja TU-partisiipit esiintyvät samankaltaisissa morfosyntaktisissa ja morfologisissa rakenteissa kuin niiden konsonanttivartaloiset vastineet. Erityisesti aineistostani esille nousivat NUT- ja TU-partisiippien nominatiivimuodot, mikä on sinällään erikoista, sillä NUT- ja TU-partisiipeilla on täydellinen nominien luku- ja sijataivutus. Morfosyntaktisista konteksteista esille nousivat puolestaan erilaiset liittomuodot (perfektit, pluskvamperfektit ja kielteiset imperfektit) sekä verbiliitot. Koska tietyt morfosyntaktiset kontekstit edustuivat aineistossani enemmän kuin toiset, tein havainnon siitä, että vokaalivartaloiset muodot eivät yleisty aivan yhtä aikaa kaikissa lekseemin morfosyntaktisissa konteksteissa. Lisäksi samankaltaisuudet tukevat ajatusta siitä, että vokaalivartaloistuminen on ennemmin morfologista kuin semanttista, eli vokaalivartaloistuneissa surra-verbin NUT- ja TU-partisiippimuodoissa ei tapahdu minkäänlaista merkityksen erikoistumista. Aineistoni valossa näyttää siltä, että surra-verbin NUT- ja TU-partisiipeissa vokaalivartaloistumista tapahtuu niissä muotoryhmissä, joita kielenkäyttäjät tuottavat useimmiten myös norminmukaisesti. Lisäksi vokaalivartaloistumisen etulinjassa ovat käyttöfrekvenssiltään pienemmät muodot kuten translatiivit ja essiivit.