JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida yksilöllisten aktivaattoreiden luusto- ja hampaistovaikutuksia Angle II -purentavirheiden ja syväpurennan hoidossa. Hypoteesina oli luusto- ja hampaistosuhteiden normalisoituminen hoidon aikana. Lisäksi tavoitteena oli vertailla kahden eri oikomiskojeen, Andresen- ja van Beek -aktivaattorin, hoitovaikutuksia. Nollahypoteesi oli, että menetelmien välillä ei ole eroa. Tutkimuksen aineisto koostui Oulun kaupungin ylläpitämässä Opetushammashoitolassa oikomishoidetuista potilaista. Tutkimus toteutettiin rekisteripohjaisena pitkittäistutkimuksena. Tutkimukseen sisällyttämisen kriteerinä oli lateraalikallokuva alku- ja lopputilanteesta. Lisäksi vaatimuksena oli laboratoriovalmisteisen yksilöllisen aktivaattorin käyttö oikomishoidon aikana. Tutkimukseen valikoitui kaiken kaikkiaan 44 valintakriteerit täyttävää potilasta. Oikomishoitotiedot kerättiin potilastietojärjestelmä Efficasta sen koko käyttöhistorian ajalta. Oikomishoidon alussa ja lopussa otetuista lateraalikallokuvista tehtiin kefalometriset mittaukset. Tiedot analysoitiin IBM SPSS -ohjelmistoa käyttäen keskilukujen, jakaumien sekä tilastollisten merkitsevyyksien selvittämiseksi. Yksilöllisellä aktivaattorilla hoidetuilla potilailla havaittiin hoidon aikana useita tilastollisesti merkitseviä luustollisia sekä hampaistollisia muutoksia. SNB-kulma suureni keskimäärin 1,6 astetta (p=0,000) ja samalla ANB-kulma pieneni 2,0 astetta (p=0,000. Gonion-kulma pienentyi keskimäärin 2,6 asteella (p=0,000). Samalla mandibulaaritason havaittiin rotatoituvan anteriorisesti sekä palatinaalitasoon että SNL-tasoon nähden. ML-PL-kulma pieneni keskimäärin 2,3 astetta (p=0,000) ja ML-SNL-kulma 2,0 astetta (p=0,000). Yläinkisiivien havaittiin hoidon aikana kallistuvan eteenpäin, keskimäärin 3,3 astetta suhteessa palatinaalitasoon (p=0,013) ja 2,8 astetta SNL-tasoon nähden (p=0,027). Hoidon aikana sekä horisontaalinen että vertikaalinen ylipurenta korjaantuivat. HYP pieneni keskimäärin 1,8 millimetriä (p=0,022) ja VYP 1,2 millimetriä (p=0,022). Aktivaattorien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja hoidon aikaisissa muutoksissa lukuun ottamatta ANB-kulman muutosta (p=0,030). Andresenin aktivaattorilla ANB-kulma pieneni keskimäärin 2,2 astetta siinä missä van Beekin aktivaattorilla kulma pieneni vain 0,6 astetta. Sukupuolten välillä ainoat tilastollisesti merkitsevät erot liittyivät yläinkisiivien kallistuskuman muutoksiin. Yläinkisiivien ja palatinaalitason välinen kulma (p=0,043) suureni pojilla keskimäärin 5,6 astetta, kun taas tytöillä ainoastaan 0,4 astetta. Yläinkisiivien ja SNL-tason välinen kulma (p=0,030) vastaavasti kasvoi pojilla 5,2 astetta, kun taas tytöillä kulma pieneni 0,2 astetta.