JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tarkastelen tieteenfilosofisessa pro gradu -tutkielmassani introspektiota ja intuitiota, jotka ovat kielitieteen keskeisiä käsitteitä. Keskeisyydestään huolimatta tai juuri siitä johtuen introspektio ja intuitio esiintyvät tutkimuskirjallisuudessa tavanomaisesti itsestäänselvinä käsitteinä. Käsiteparin sisältöä selventääkseni määrittelen tutkielmassani kielitajun käsitteen, joka yhdistää introspektiota ja intuitiota. Kielitaju on ihmisen luontainen ja määrittävä ominaisuus, jonka kautta hän kokee maailmaa. Se käsittää ihmisen kyvyn tuottaa, tulkita, käyttää, jakaa ja luoda kieltä. Kielitaju on kielellisyyttä, merkitysten antamista ja niiden näkemistä ympäröivässä maailmassa. Siten se on erottamaton osa kielentutkimusta, mihin viitataan useissa kielitieteellisissä julkaisuissa. Introspektio ja intuitio ovat kielitajun spesifejä käyttötapoja kielitieteessä. Kielitajun kautta määriteltyinä introspektio on kysymysten esittämistä omalle kielitajulle ja intuitio on kielitajulta saatu vastaus.

Täydennän introspektion ja intuition määritelmiä niiden prototyyppisillä piirteillä, jotka rajasin kielitieteellisestä tutkimuskirjallisuudesta käyttäen nelivaiheista käsiteanalyysia. Introspektion ja intuition prototyyppiset piirteet kertovat, kuka kielitajua prototyyppisesti käyttää osana kielitieteellistä tutkimusta, mitä käyttötarkoitusta varten ja millä tavoin. Introspektion ja intuition prototyyppiset piirteet ovat antonyymisia eli toistensa vastakohtia. Introspektion prototyyppiset piirteet ovat YKSILÖ, VÄLINE ja VÄLILLINEN, ja intuition prototyyppiset piirteet ovat niiden vastaparit KOLLEKTIIVI, AINEISTO ja VÄLITÖN.

Introspektion prototyyppiset piirteet tiivistyvät tutkijaan ja tämän rooliin kielitieteen harjoittajana, ja intuition piirteet kiteytyvät kieliyhteisöön kollektiivisena aineiston tarjoajana. Prototyyppisillä piirteillä täydennetyt introspektion ja intuition määritelmät ovat seuraavat: Introspektio on kysymysten esittämistä omalle kielitajulle. Prototyyppisesti kysymyksiä esittää kielitieteellisessä tutkimuksessa tutkija, joka tutkii kieltä tietoisesti kielitaju välineenään. Intuitio on vastaus kielitajulle esitettyyn kysymykseen. Prototyyppisesti vastauksia hankitaan kielitieteellisessä tutkimuksessa kieliyhteisöltä osana tutkimusasetelmaa. Kollektiivinen kieliyhteisö tarjoaa tutkimukselle prosessoimattoman ja monipuolisen aineiston.

Näkökulmasta riippuen introspektion ja intuition piirteitä voidaan pitää kielitieteen kannalta joko edullisina tai epäedullisina. Tutkielman toisessa osassa syvennyn kielitieteen arvoihin ja ihanteisiin, jotka vaikuttavat introspektion ja intuition vastaanottoon. Tieteellä on yleisiä arvoja, joita tutkimuksessa pyritään noudattamaan mahdollisimman hyvin. Määrittelen nämä arvot hyviksi selityksiksi sekä rehellisyydeksi, objektiivisuudeksi, kriittisyydeksi, avoimuudeksi ja julkisuudeksi. Yleisten arvojen tulkinta riippuu kontekstuaalisista arvoista. Ne ovat henkilökohtaisia, sosiaalisia ja kulttuurisia preferenssejä sille, kuinka tieteen yleiset arvot voidaan parhaiten täyttää. Eri aikoina ja eri tiedeyhteisöissä on omat näkemyksensä siitä, kuinka hyvää kielitiedettä harjoitetaan. Ihanteiden muuttuessa vuoroin introspektiota ja vuoroin intuitiota on pidetty arvossa.

Tämän hetken kielitieteen ihanteiksi on määritelty aineiston monipuolisuus sekä aineiston oikeanlainen käsittely. Nykypäivän ihanteita edustamaan valitsin lähempään tarkasteluun András Kertészin ja Csilla Rákosin kehittämän p-mallin. P-mallissa muotoillaan uudenlaiset lähtökohdat kielitieteelliselle tutkimukselle, jotta kieli kompleksina tutkimuskohteena tulee edustetuksi mahdollisimman hyvin. P-mallin lähtökohdat ovat epävarmuus, uskottavuus, syklisyys, prismaattisuus, epäjohdonmukaisuus ja pluraalisuus sekä uskottava argumentointi. Tästä näkökulmasta katsottuna yksikään aineiston laji tai metodi ei ole ylitse muiden. Jokaisella niistä on paikkansa kielitieteessä, sillä ne täydentävät toinen toistaan. Introspektio ja intuitio ovat saman kolikon kaksi puolta, ja käsitteen vahvuus on yhtä lailla sen heikkous. Introspektio ja tutkija loistaa yksilöllisenä ja välillisenä välineenä tutkimuksessa, siinä missä intuitio ja kieliyhteisö ovat oiva ja välitön kollektiivisen aineiston lähde.

Introspektion ja intuition tarkastelu prototyyppisten piirteiden sekä arvojen ja ihanteiden näkökulmasta tarjoaa uudenlaisen näkymän kielitieteeseen ja sen tieteenfilosofiaan sekä metodologiaan. Introspektio ja intuitio edustavat kielitiedettä pienoiskoossa, ja niitä tutkimalla tulee tarkastelleeksi koko tieteenalaa. Introspektion ja intuition käsittelystä päätellen kielitieteelle vaikuttaa hahmottuvan uusi ihanne, jota kutsun solidaarisuudeksi. Kielitieteen kehittymisen ja menestyksen nähdään olevan sidoksissa yhteistyöhön, ymmärrykseen ja kunnioittamiseen, jotka eivät koske ainoastaan metodiikkaa vaan myös kielentutkimuksen eri lajeja ja tutkijoita niiden takana.