JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Varhaiskasvatuksen henkilökunnalla on keskeinen rooli lastensuojelussa. Varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun saralla on tehty tutkimusta, mutta lastensuojelullisen huolen tutkimus tässä kentässä on vähäistä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää ne tekijät, jotka herättävät varhaiskasvatuksen opettajan tai sosionomin huolen siinä määrin, että hän on valmis tekemään lastensuojeluilmoituksen. Lisäksi työssä tarkastellaan poikkeavatko nämä lastensuojelullisen huolenheräämisen tekijät toisistaan varhaiskasvatuksen opettajan ja sosionomin välillä.

Pro gradu -tutkielma on toteutettu kaksivaiheisena laadullisena tutkimuksena. Ensimmäisen vaiheen aineisto on kerätty mukautetulla eläytymismenetelmällä. Toisen vaiheen aineisto on kerätty verkkokyselynä. Molempien aineistojen analysointimenetelmänä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Vastaajajoukko koostuu 18 varhaiskasvatuksen opettajasta, 13 varhaiskasvatuksen sosionomista ja kahdesta muun koulutuksen käyneestä henkilöstä. Tutkimuksessa on huomioitu Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (2012) määrittämät hyvät tieteelliset käytänteet.

Tutkimus paljastaa ne keskeiset tekijät, jotka herättävät varhaiskasvatuksen henkilöstön lastensuojelullisen huolen. Tekijät jakautuvat sisäisiin ja ulkoisiin. Sekä varhaiskasvatuksen opettajat että sosionomit korostavat huolen heräämisen tekijöissä huoltajia (ulkoinen), väkivaltaa (sisäinen ja ulkoinen) ja huolestuttavaa puhetta (sisäinen). Suuria eroavuuksia lastensuojelullisissa huolta herättävissä tekijöissä ei varhaiskasvatuksen opettajan ja sosionomin välillä ole, poikkeavuudet nousevat esille lähinnä alatekijöiden painotuksissa. Lastensuojelullisen huolta herättävien tekijöiden havaitsemisessa koettiin koulutuksella olevan merkittävä rooli. Koulutuksen järjestäjät voivat hyödyntää tutkimustuloksia varhaiskasvatuksen henkilöstön koulutuksessa. Lisäksi tulokset tukevat varhaiskasvatuksen henkilöstön lastensuojelullisen huolen heräämiseen liittyvän tietouden kasvattamista sekä ammattiosaamisen kehittämistä. Tutkimus on merkittävä, sillä lastensuojelu on koronakevään aikana noussut Suomessa tärkeäksi aiheeksi. Toisaalta tutkimusaineistosta nousi esille, että lastensuojelu koetaan edelleen tabuna. Tämä työ nostaa aiheen näkyväksi.